Ӏitii! Tuu
jo!” Ericka huuteli ovelta. ”Mun taksi lähtee ihan kohta!” Jenah rymisteli
ohuessa portaikossa Erickan monien laukkujen kanssa.
”Vihdoin.
Missä mummut on?” Ericka kysyi kärsimättömänä äidiltään, joka puuskutti
laukkujen painosta.
"Me tullaan,
me tullaan!” Lilly huuteli yläkerrasta ja kolisteli sitten yhden pienemmän
laukun kanssa alas Rina kannoillaan. ”Meidän pikku-Erickasta kasvaa jo iso
tyttö!” Rina sanoi kyynel silmässään ja halasi lapsenlastaan pitkään.
Lilly halasi
ensin Erickaa ja sitten Jenahia ja alkoi päivitellä tilannetta: ”Voi, minä
muistan, kun sinä olit pieni natiainen ja nyt jo lähdössä New Yorkiin. Voi,
että se aika menee nopsaan.” Ericka veti kasvoilleen virneen ja halasi
siskoaan.
”Mulla tulee
ikävä sua”, Hilda sanoi hiljaa ja katsoi Erickaa pitkään. ”Niin mullakin sua,
mut mähän tuun jo vuoden päästä takasin.” Ericka rohkaisi siskoaan ja soi tälle
ystävällisen hymyn.
Lopulta talon
miehetkin löysivät tiensä ulko-ovelle puuskutellen hekin. ”Isää”, Ericka sanoi
pilke silmäkulmassaan ja halasi isäänsä pitkään. Chris ei osannut kuin hymyillä
leveästi ja tirauttaa pari kyyneltä.
Onnen
toivotusten ja monien halausten jälkeen Ericka päästettiin lähtemään taksiin,
joka vei hänet lentokentälle ja sieltä New Yorkiin. Monien muiden tapaan hän
koki autojen ikkunat parhaiksi paikoiksi mietiskelylle.
Muutama
kuukausi sitten Ericka oli vakuuttanut vanhemmilleen ja isovanhemmilleen
haluavansa palavasti malliksi ja hän olikin salaa lähettänyt hakemuksen koulun
loputtua New Yorkin mallikouluun, johon haettiin uusia mallikokelaita.
Kuin
taikaiskusta Ericka oli saanut sähköpostiinsa muutaman viikon päästä
vastausviestin, jossa hänet hyväksyttiin New Yorkiin opiskelemaan malliksi.
Innoissaan hän oli kertonut uutiset perheelleen ja saanut vastaan hieman
toruvia katseita, mutta kukaan ei pannut vastaan.
Vaikka lähtöä
oli vaikea käsittää, Erickan oli silti joku päivä pitänyt lähteä. Silti lapsen
päästäminen pesästä oli vaikeaa etenkin Jenahille, mutta hän ei aikoinut olla
lastensa unelmien edessä.
Erickaa
jännitti vietävästi, eikä hän meinannut pysyä housuissaan matkan aikana.
Hänelle oli vuokrattu asunto kämppäkaverina erään Lancen kanssa, joka oli myös
tutustunut muodin alaan, muotisuunnittelijana tosin.
Uusi kaupunki
innoitti häntä paljon enemmän, kuin hän oli kotona osannut odottaa ja hän
syyhysi päästä asuntoonsa ja poseeraamaan kaikkien ihanien vaatteiden,
asusteiden ja kenkien kanssa, joita hän täältä varmasti ostaisi.
--------------------------------------------------------
Erickan oli
treenattava ja treenattava kävelyä. Se oli jotenkin keinuvaa, eikä jalat
missään nimessä saisi sojottaa sisäänpäin kävellessä.
”Ei, ei. Ei
noin.” Lance korjasi. ”Katos, näin se pitää tehdä.” Ericka katseli silmä
tarkkana Lancen eleganttia sipsuttelua pienellä lavalla, joka oli sijoitettu
heidän asuntonsa olohuoneeseen.
”Mutta mähän
kävelen just noin!” Ericka intti, eikä tiennyt, mikä kävelyssä meni pieleen.
”Sun pitää vain – ” Lance otti Erickan lanteista kiinni ja keinutti niitä kevyesti
” – noin.”
Erickaa
nauratti, sillä muutaman kuukauden New Yorkissä olonsa aikana hän oli päätellyt
varsin hyvin Lancen suuntautumisen olevan kohdistettu samaan, kuin Erickalla
itsellään, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, että hänen kämppiksensä oli
homo – päinvastoin, sehän oli hyvä juttu!
-----------------------------------------------------
Nyt se alkoi.
Nyt oli aika näyttää kaikkensa.
Ericka
melkein tärisi jännityksestä, sillä näytöksen yleisössä oleili montakin
huippusuunnittelijaa ja muita kriitikoita. Luojan kiitos Anva Rh. oli niin
pieni nimi vielä täkäläisissä piireissä, että hänen näytöksestään oli hyvä
aloittaa.
Erickan nimi
kajautettiin lavalta ja tämä asteli jännityksestä kankeana lavalle, mutta tunsi
olevansa elementissään heti yleisön nähtyään ja rentoutui välittömästi. Tästä se lähtee! hän ajatteli.
”Bravo!
Bravo! Täydellistä!” näytösohjaaja kehui malleja näytöksen lopuksi ja Erickan
poskille levisi hailakka puna. ”Sinä, sinä, sinä, sinä ja sinä, menkää tuonne
lavan taakse, siellä on lisäohjeita. Ja te loput –” Näytösohjaaja sanoi heille
lopuille kolmelle, jotka olivat jääneet jäljelle, Ericka yhtenä heistä. ”
– se oli täydellistä!”
Ericka tunsi
yhtäkkiä olonsa mahtavaksi ja suureksi malliporukassaan. Vihdoinkin hänet oli
noteerattu suuressa Amerikassa!
------------------------------------------------------
Ericka oli
käynyt aiemmin päivällä ensimmäisen kerran kirjastossa ja lainannut sieltä
Humisevan harjun, jonka hän oli aina halunnut lukea. Hän istui olohuoneessa
lavan päällä sillä ihanalla keltaisella nojatuolilla, jonka he olivat
yksimielisesti ostaneet Lancen kanssa.
Yhtäkkiä ovi
kävi ja Lance astui humalassa sisään ’muutaman’ muun humalaisen nuorukaisen
kanssa ja kailotti kovaan ääneen: ”Hei! Täällä on mun kämppish! Erick.. Kuka?”
Ericka
pyöräytti silmiään, sulki kirjan ja kävi sulkemassa oven, kun kaikki bilettäjät
oli saatu sisälle. Jos Ericka oli jotain huomannut Lancesta, niin tämän
homouden ja kovan vietin bilettämiseen. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun
Lance toi ystävänsä baarista kotiin umpikännissä ja esitteli hänet kolmeen
otteeseen.
Tälläkin
kerralla Ericka päätti vetäytyä omiin oloihinsa ja sulkeutui omaan huoneeseensa
katsomaan tv:tä, jos tällä kertaa löytyisi jotain katselemisen arvoista, American
Idol sopi hyvin.
Rauhaa ei
kestänyt kuin puolisen tuntia, kun ovi kävi ja sisään astui Arthur, Lancen
epävirallinen poikaystävä, mutta kaikki kuitenkin tiesivät heidän homoilevan
melko paljon keskenään.
”Arthur.
Tuota, eikö ne bileet oo tuolla toisella puolella?” Ericka kysyi hieman
naurahtaen ja nousi samalla istumaan.
”No on, on,
mut mä aattelin et säkin haluisit vähän skumppaa!” Arthur kailotti melko kovaan
ääneen, mutta yllättävällä tavalla seksikkäästi.
Hymy kohosi
Erickan kasvoille taas hieman vahvempana ja hän ojensi kätensä ottaakseen viinilasin
Arthurin huojuvasta kädestä.
Hän hörppäsi
suuren kulauksen ja pyysi Arthuria istumaan nojatuoliin, joka norui sängyn
päädyssä. Hiljaisuus ei kestänyt kauankaan, kun Lance astui huoneeseen
hihitellen, haki Arthurin pahoitellen pahasti sammaltaen ja katosi Arthur
kainalosaan huojuen.
Ericka joi
shampanjansa loppuun viinilasistaan ja asetti sen varovasti yöpöydälle hänen ja
Lancen sänkyjen väliin. Alkoholi alkoi nousta jo päähän, joten Ericka päätti
tehdä viisaasti ja alkaa nukkumaan, vaikka eihän humala niin paha ollutkaan,
kuin muilla bilettäjillä.
----------------------------------------------
”Herätysh,
unikeko! Vielä on ilta nuori!” Lance hoilotti Erickan korvissa, ja tämän oli
pakko herätä.
Erickan
laahattua itsensä musiikin pauheeseen asunnon olo-keittiö-ruokahuoneeseen ja
istuuduttua pöydän ääreen Lance kiikutti Erickalle vielä monta lastia sitä
samaa shampanjaa, kuin aiemmin Arthur oli tuonut, ja melkein pakotti Erickan
juomaan sen. Eihän hänellä mitään ollut sitä vastaan, että vähän juhlittaisi,
kun ei huomenna ollut mitään koulutusta.
Hyvillä
mielin Ericka kumosi lasin jos toisenkin, ja huomasi olevansa yhtäkkiä osa sitä
bilettäjäporukkaa, joka oli jo reilu tunti sitten tullut kovaäänisenä sisälle.
Kello oli
vasta yksitoista illalla, eikä väsymys tuntunut missään, kiitos niiden monien
kuohuviinien, vodkien ja viinojen. Ericka päätti juhlia jotakin, niin kuin ei
ollut ikinä juhlinut ja kaikki tuntui menevän överiksi, joten hän sulkeutui
huppelissa takaisin omaan huoneeseensa jo yhdeltä.
Hän ei
kerennyt makoilla siinä sängyllään kovinkaan kauaa, kun Arthur hipsi hiljaa
sisään sulkien oven lukkoon asti. Hän istuutui Erickan viereen ja katsoi tätä
oudosti.
”Mitä?”
Ericka kysyi hämillään ja hymy vilahti hänen huulillaan. ”Ei kun, mulla tuli
vaan mieleen, kuinka ihana sä olet”, Arthur sanoi hiljaa ja vihjailevalla
äänellä ja katsoi Erickaa entistä oudommin, ja Erickasta alkoi tuntua, että se
tunne, jota tuo ilme ilmaisi saattoi olla – himoa. Tai sitten jotain muuta,
jonka humala saattoi aiheuttaa, mutta silti Erickasta alkoi tuntua yhtäkkiä
oudolta.
Ericka nousi
hitaasti istumaan ja katsoi Arthuria samalla tavalla, kuin tämä häntä. Arthurin
suulle levisi pieni pilke hampaista ja kulmakarva kohosi aavistuksen ylöspäin. Erickaa
hymyilytti, mutta hiprakkansa takaa hän ei halunnut tehdä mitään
peruuttamatonta.
Se tunne
haihtui kumman nopeaa, kun Arthur painoi lämpimät ja vikkelät huulensa Erickan
huulille ja suuteli Erickaa. Ericka kysyi itseltään, tiesikö hän, mihin tämä
johti. Kyllä hän tiesi. Hän kysyi itseltään, halusikö hän niin tapahtuvan.
Kyllä hän halusi. Pieni ääni kuitenkin muistutti Lancesta, mutta kuningas
alkoholi tainnutti omatunnon kolkutukset.
Seuraava
asia, minkä Ericka tiedosti oli, kun he molemmat alkoivat riisua kiireessä ja
halut veivät menojaan. Hän halusi tätä, hän niin halusi tätä.
***
-----------------------------------------------
Jes! Ericka ajatteli jälleen, kun hänet oli hyväksytty erään
muotilehden kanteen ja hänet haluttiin kuvauksiin jo ylihuomenna. Ericka
hyräili tyytyväisenä penkillään ja sulki tietokoneen. Nyt hänen pitäisi vain
päättää, missä vaatteissa hänen povensa ja peppunsa näyttäisivät
edustavimmalta.
Paitsi, kyllä
hän tiesi jo. Siinä ihanassa pinkissä puvussa, jossa kaula-aukko oli jätetty
vähän avarammaksi, kuin äiti olisi sallinut, mutta hänhän ei ollut täällä.
Katsellessaan
asuja peilistä Lance laahusti sisään Erickan huoneeseen ja huokasi syvään, niin
kuin hän teki aina, kun hän halusi huomiota.
”No mikä nyt
on?” Ericka kysyi söpistelyäänellään ja katsoi Lancea surumieli suunpielissään.
”Nokun, me
ollaan Arthurin kanssa erottu. Hän sanoi, että sillä on joku toinen.” Omatunto
pisti kivuliaasti Erickan sydäntä, mutta hän ei antanut sen häiritä. ”Voi
ressukkaa. Joku tarvii nyt shoppausreissun Macy’siin, hiiteen se homo.”
Lance
nyökkäsi kuin pikkulapsi ja halasi Erickaa. ”Ericka, kuule. Sä olet mun paras
ystävä. Sä oot ihana.” Erickan oli pakko tirauttaa pari kyyneltä ja nyökätä.
Hän halasi Lancea lujemmin kuin oli tarkoituskaan ja rutisti tätä suruissaan ja
syyllisyyden tuskissaan.
------------------------------------------------------
”Minne mä
asetun?” Ericka kysyi valokuvaajalta. ”Siihen keskelle, niin otetaan ensin
siitä, ja sitten tuosta lootan vierestä”, kuvaaja opasti ja Ericka teki työtä
käskettyä.
Ericka oli juuri
saanut asentonsa korjattua, ja muutama kuva oli jo otettu, kun yhtäkkinen
oksetuksen tunne valtasi kaikki nenäontelot. Ericka alkoi kakoa, ja teki
sanaakaan sanomatta tietä kohti lähintä pönttöä.
Oksennettuaan
aamupalansa banaaneineen päivineen Ericka alkoi epäillä. Mikä mahtoi olla tuon
takana? Olihan hänellä migreeniä joskus pienenä ollut ja oksentanut, mutta nyt
ei päätä särkeyt, eikä sahalaitoja näkynyt näköpiirissä.
Ericka palasi
huolestuneena takaisin paikoilleen ja poseerasi filmin loppuun asti, kun uusi
oksennus teki jo tuloaan. Käytyään senkin pulauttamassa ulos, oli edessä
vaatteidenvaihto.
------------------------------------------------
”Ericka, onko
joku nyt hassusti?” Lance kysyi keittiön pöydässä murjottavalta Erickalta, ja
istuutui tätä vastapäätä.
”No
kun..” Ericka empi. Oliko hän valmis
myöntämään itselleen epäilyksensä? Muutama viikko sitten kuvauksissa
oksentelua, ja hän oli pyöristynyt muutamista paikoista, eikä hän ollut syönyt
kuin hedelmäsalaattia ja juonut kaakaota muutaman kerran.
”Mä luulen,
et oon raskaana.” Ericka sanoi hiljaa katsoen yhä pöytää. ”Ai..” Lance totesi
ja oli oikeasti pahoillaan. ”Mitä mä teen? Oikeesti? Kun, äiti saa varmasti
hepulin ja mummo saa sydänkohtauksen ja mä oon vasta 17!” Ericka vuodatti
tunteensa ja itku puski kovan kuoren läpi. Kyynelet virtasivat poskilla.
”Sori, mut
tiedätsä, kuka sen isä on? Jos sä todellakin olet raskaana.” Lance kysyi
uteliaisuutta puhkuen ja halusi palavasti tietää enemmän, vaikka olikin
pahoillaan.
Erickan
omatunto kolkutti edelleen. Pitäisikö hänen kertoa ystävälleen totuus? Mutta
siinähän menisi luottamus ja koko ystävyys. Ja hän varmasti heittäisi Erickan
ulos koko kämpästäkin. Ei, nyt oli parempi valehdella.
”Öö, mun- mun
agentti.” Ericka sopersi hädissään ja katsoi Lanceen, uskoiko tämä valkoisen –
tai no, melko harmaan – valheen.
Lance näytti
olevan pahoillaan ja halasi ystäväänsä hellästi lohduttaen, ja Ericka puhkesi
lohduttomaan itkuun.
”Tiedätkö,
mitä sun pitäis nyt tehdä?” Lance sanoi ja katsoi Erickaa silmiin. ”No?” Ericka
kysyi kyyneltensä seasta.
”Mene kotiin.
Muakin kyllä ärsyttää, kun sun mallinura saattaa olla tässä – kun sun
vartaloshan muuttuu ton raskauden myötä – mutta on se varmasti sen arvosta.
Pääsisit näkee sun perhettäs, oothan sä ollut täällä jo melkein vuoden; 9
kuukautta.” Lance sanoi.
Ericka pyyhki
kyynelet poskiltaan ja hymyili Lancelle reippaasti. ”Niin mä teen. Kiitos
Lance” Ericka sanoi ja rutisti taas kämppistään niin lujasti, kuin uskalsi.
---------------------------------------------------
”Jenah,
tulehan tänne”, Rina sanoi Jenahille keittiössä. Jenah kummastui, sillä hänen
anopillaan ei ollut ollut kahdenkeskeistä asiaa sitten sen kerran, kun Jenah
oli hämmentynyt erittäin paljon tämän antamasta informaatiosta, josta oli hänen
mustinsa mukaan noin kolme vuotta.
Jenah teki työtä
käskettyä ja tuli sivummalle Rinan viereen. ”Kuules. En ole vieläkään unohtanut
sitä kertaa, kun olit muka ulalla siitä asiasta, mitä kerroin Thomasista. Siksi
haluan esittää aselepoa. Sinä et vikittele häntä, enkä minä piikittele sinua.
Sopiiko?”
Jenah
hämmentyi taas. Vieläkö tuo kääkkä kuvitteli hänen olevan Thomasin perään?
Vainoharhainen mummeli.
”Selvä.”
Jenah sanoi ja päätti pikaisesti olla leikissä mukana, vaikka hän ei aikoinut
tehdä mitään toisin, kun eihän hän ollut yrittänyt mitään.
Rina soi
Jenahille lyhyen, pienen hymyn ja jatkoi taikinan tekemistä.
---------------------------------------------------------
Eräänä iltana
Jenah ja Hilda pelasivat shakkia takapihalla. ”Ha, voitin!” Hilda iloitsi.
Hänestä oli kasvanut vuosien varrella kaunis 14- vuotias, mutta kauneudestaan
huolimatta – toisin kuin siskonsa – häntä ei oltu hyväksytty koulun
cooleimpiin, mutta hän viihtyi istuessaan huoneessaan kirja nenässä kiinni tai
musiikkia kuunnellen.
”Niin teit.
Minun taitoni ovat vähän ruostuneet”, Jenah totesi haikeasti. ”Äiti, onko toi
taksi?” Hilda osoitti pimeälle tielle.
Jenah yritti
siristellä ja nähdä, mikä niin suuri liikkui noin nopeasti. Taksi. Se tosiaan
oli taksi!
Jenah
nielaisi kuuluvasti ja rykäisi. Kukahan heille pimeän aikaan tulisi taksilla?
Ellei sitten.. Ericka. Mutta miksei tämä ollut ilmoittanut tulostaan? Jenah
vähät välitti pienistä yksityiskohdista ja riemu kohosi hänen kasvoilleen.
”Luulen että siskosi tulee kotiin!” hän kiljaisi innoissaan ja syyhysi innosta
päästä näkemään esikoisensa noin vuoden jälkeen.
Hilda
innostui yhtä paljon kuin äitinsä ja juoksi sisälle huutamaan kaikki iikat ylös
ja ovelle.
Jenah riensi
ovelle heti ovikellon soitua koko perhe takanaan ja avasi oven. Ericka näytti
upealta nuorelta naiselta, mutta..
”Heei
kaikki!” Ericka tervehti iloisesti kaikkia, jotka hymyilivät hyväntahtoisesti.
Ericka astui ovensuusta eteiseen. ”Miksi sä nyt tulit? Eikö sun pitänyt tulla
vasta heinäkuussa? Ja nythän on vasta huhtikuu.” Hilda kysyi ja katsoi siskoaan
kummissaan.
"No joo mut.
Matkaan tuli pieni mutka. Tää penska tarvis kunnollisen perheen.” Ericka sanoi
ja hymyili nolona ja kaikkien muiden ilmeet olivat kaikkea muuta, kuin
hyväntahtoisia hymyjä.
---------------------------------------------------------
Siinäpä se. Ja vielä anteeksi, että osan tekemisessä kesti näin kauan, 6 viikkoa. :(
Mutta anteeksi myös kököistä lavastuksista, joita saatoitte kokea osan aikana :--D Ja huomasin vasta nyt viimeisessä kohtauksessa Erickan puuttuvat matkalaukut. Sovitaan, että ne jäivät taksiin :)
Osaa oli muuten älyttömän hauska tehdä, koska aina kun Jenah, Lilly, tai Ericka jutteli jonkun kanssa ne alkoivat 'riitelemään'. Varmaan Heidillä tai Charliella ollut jonkinlainen marisijageeni :(
Mutta, niitä kommentteja (joita vaadin!) :)
Mielenkiintoinen osanen ja tapahtumarikas.
VastaaPoistaOlishan Ericka voinut kertoa totuuden kämppikselleen. Eihän hän varsinaisesti sitä kämppiksen epävirallista miesystävää iskenyt, vaan se miesystävä itse ja toisaalta olihan se vähän sen kämppiksenkin oma moka, kun raahasi porukkaan kämpille ja sitten vielä herätti Erickan juhlimaan, vaikka tämä oli menny jo nukkumaan.
Ja mitä hittoa se Jenahin anoppi taas vaahtoaa miehensä vikittelystä. Taitas olla paras, että ko. eukko painuu suosiolla tutkituttamaan päänsä, kun tuommoisia kuvittelee. Jenahillahan on mies, jota se rakastaa, mihin se tarvis toista, joka lisäks vois ikänsä puolesta olla sen isä?
Mutta mielenkiintoisia käänteitä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten Stormien elämä jatkuu, nyt kun Ericka tuo perheeseen pienen käärön mukanaan.
Mukavaa vaihtelua nuoren neidin reissailu, eivätkä lavastukset ainakaan minua häirinneet. Osa eteni loogisesti ja jään odottamaan jatkoa vaavelin muodossa :)
VastaaPoistaOjoi, varsin vauhdikasta tuo mallielämä. Olisi Erica voinut kuitenkin kertoa ystävälleen tapahtuneesta...mutta ihanat hahmot olit tähän kehitelly. Lance ja Arthur olivat kumpikin oikein somia:) ja mielenkiintoisia,
VastaaPoistaVaan Jenahin anoppi on kamala...mihin ihmeeseeen JEnah appeansa tarttisi kun sillä on oma mies... Huh...
Odottelen innolla miten Erican käy...
Mallin elämässä näyttää riittävän hulinaa..
VastaaPoistaErica tuntuu kuitenkin olevan aika luenteva ja kuin luotu malliksi.
Harmi vain, että vastuullisen käytöksen jälkeen bileissä, tyttö raahattiin juhlimaan ja pääsi käymään noin. Lance parka ja kuinka Erica pystyisi ikinä selittämään tälle, että Arthur on lapsen oikea isä. Mahtaako Arthur edes muistaa koko hommaa?!
Toivottavasti Lance ei mene vaatimaan tilille Erican agenttia...
No aikamoinen soppa on kuitenkin luvassa.
Toivottavasti perhe suhtautuu vauvaan kuitenkin suopeasti.
Jään innolla odottelemaan seuraavaa osaa!
Yava: Erickan tilanne oli nyt vähän vaikea. Ainakin niin minä itse sen kuvittelin :-D Ja Rinan touhut on tosiaan vähän kyseenalaisia, mutta niistäkin toki saadaan selvyys.. Vauvan mukana tämä Stormien elämä tosiaan jatkuu mielenkiintoisissa merkeissä. Kiitos kommentista :)
VastaaPoistaAui: Hyvä, ettei kehittymätön lavastustaitoni häirinnyt :--D Kiitos kommentista :)
vupii: Kiitos, nämä hahmot oli mulla tosiaan ollut päässä (ja suunnitelmavihossa :--D) jo jonkin aikaa, ja nyt he pääsivät elämään. Rinan epäilyksiin saadaan selvyys, kuten aiemmin jo sanoin :) Kiitos kommentista :)
Mesinen: Tein pienimuotoisen 'tutkimuksen' mallinelämästä ja vilinää siinä onkin! Hyvä, että sain sen kuvattua tähän :) Erickan tilanne on aika vaikea. Kyllä se tästä kirkastuu, sen vaan sanon! Kiitos kommentista :)
Ohhoh, paljon onkin kerennyt tapahtua, kun multa jäi edellinen osa väliin. Hahhah, voi agenttiparkaa :D Toisaalta, jos Erickan mallinura oli tosiana tässä, voihan olla ettei hän koskaan enää näe Lancea, Arthuria tai agenttiaan :D Ja niin.. mitenköhän perhe ottaa vauvauutisen vastaan? Voisin vaikka veikata, että läheskään kaikki eivät ole iloisia... Josta pääsemmekin Rinaan. Mitähän sen hullun päässä oikeen liikkuu? Onkohan Thomas kiinnostunut Jenahista jollain lailla?
VastaaPoistaSitten viime osasta jäi mieleeni ne Jenahin oudot näyt siitä naisesta ja verisestä puukosta :O Toivottavasti siitä kuullaan vielä, jäin miettimään että mitähän se voisi tarkoittaa :)
GreenPixy: Joo, siis itse asiassa se agenttijuttuhan oli Erickan keksimä hätävale Lancelle ;) Vauvasta ja Rinan touhuista kuullaan ensiosassa enemmän :--D
VastaaPoistaÄlä huoli, veripuukkonaisesta kuullaan kanssa vielä, hänelle on luvassa aika suuri osa tarinassa :) Kiitos kommentista :)
Muistin oikein vierailleeni Stormien sivulla joskus aikaisemminkin, mutta taisin sen jälkeen unohtaa autuaasti minkä linkin kautta olin paikalle päässyt. Niitä huonoja puolia sivuhistorian siivoamisessa. Mutta itse asiaan! Erickallehan nyt tuli ongelmia pitemmänkin aikavälin tarpeiksi :O Toivottavasti perheenjäsenet eivät aivan käänny tyttöä vastaan. Perheensisäistä kitkaa kun tuntuu olevan jo valmiiksi - varsinkin Rinan ja Jenahin välillä.
VastaaPoistaSympatiani ovat kyllä mitä suurimmissa määrin Lancen puolella, toinen ei tiedä yhtään että poikaystävä onkin kämppiksen lapsen isä ja kun nuorukainen vaikuttaa muutenkin mukavalta ihmiseltä.
Ja sitten tosiaan ne Jenahin kummalliset näyt. Mihin ne liittyvät? Kihisen uteliaisuudesta täällä. :D Tulen kyllä varmasti lukemaan jatkoa ;D
Jade Essence: Sen verran voin paljastaa, ettei Erickaa hylätä nyt tulevan vauvan takia :) Lance tosiaan veti sympatiat munkin puolelta itselleen. Osaa se olla suloinen! Jenahin näkyihin palaillaan, hyvä että jätin jännityksen elämään :--D Kiitos kommentista :)
VastaaPoistaHoo, hyvä ja ihana osa ! Lance, rakastuin tuohon homoon samantien.. x) Mutniin, en kerkeä nyt enempää kommentoida, jatkoa vaan ! (: Alkoi itsellekkin tulla aivan kamala simssi - himo, mutta kone on paskana joten turha haaveillakkaan pelaamisesta ja nettiinkään ei pääse ;__;
VastaaPoistaT: FlameGirl, LC Nunadaké.
Lukaisin kaikki osat läpi, ja hyvin ovat kuvat ja kerronta kehittyneet ensimmäisistä osista! Tarinaa on mukava seurata. Toivottavasti Rina nyt ei aiheuta mitään ongelmia, ihmeen vainoharhainen eukko :D Lance on ihana ♥ Mutta jos se ei kerran edes virallisesti seurustellut Arthurin kanssa, niin olisi aika epäreilua, jos se suuttuisi Erickalle totuuden kuulemisesta... Ja Arthur mokoma oli se, joka vikitteli :<
VastaaPoistaNojoo, jännä nähä miten Erickan perhe suhtautuu tulevaan perheenlisäykseen!
Niinjoo, ja jos sopii, niin haluaisitko linkittää Pohjasuot? (http://lcpohjasuo.blogspot.com) Linkkasin Stormit sinne (:
FlameGirl: No kiitos, hymyn sait mun huulille :) Lance tosiaan on aika symppis. Harmi, että koneesi on heittäytynyt hankalaksi :( Toivottavasti saat sen kuntoon, Nunadakéja on mukava lueskella :) Kiitos kommentista :)
VastaaPoistamel.: Haha, ekat osat olivat tosiaankin aika kuivaa tekstiä :--D Rinasta nyt ei koskaan tiedä.. Lancesta on näköjään moni tykännyt :o Oho, en arvannutkaan että se olis noinkin söpö hahmo :--D Arthurkin on melko ihana, ainakin musta itestäni :--D
Joo, linkitys käy mainiosti :) Linkkaan Pohjasuot hetimiten linkkilistaan, jos mahdollista, niin Pohjasoiden uusista osista saa alkaa ilmoitella minulle, kunhan ehdin lukea edelliset osat pois alta :)
Kiitos kommentista :)