Osa 10. Riskirajalla

Joo. Tämän osan tekemiseen on mennyt paljon hikeä, aikaa verta ja hermoja. Sen mukainen osa siis. :)
Anteeksi sitten taas tästä päivitystauosta, kaksi kuukautta ilman uutta osaa. Olen ollut laiska, myönnän. Mutta oikeastaan pidän taukoa ihan oikeutettuna; koeviikko on painanut ke-pe, joten olen tyytyväinen saadessani uuden osan ulos :D Okei, päästän teidät lukemaan:

Elämä Hiekka-ahossa oli alkanut olla taas normaaleilla raiteillaan. Tapaamiset Sethin kanssa olivat aluksi harventuneet menojen vuoksi, ja sen jälkeen unohtuneet kokonaan.

Jenah oli alkanut saada uusia ystäviä ja Draken ihastus ei ollut millään edes helpottunut, päinvastoin, se oli vahvistunut, ja poika oli muissa maailmoissa suurimman osan ajasta.

Jenahin uudet ystävät olivat koulun suosituimpia. Elizahin tunsivat kaikki, jotka olivat Sealandin yläasteella. Chandler ja Ted olivat lähinnä Elizahin hännystelijöitä, poikkeuksellisesti poikia.

”Hei, Jen! Mitäs sanosit, jos me tultas tänää – me kolme plus sä – teille hengaamaan? Voitas samal kattoo vähä teidän kämppää ja silleen..” Elizah ehdotti lipevästi kynsiään tarkastellen. ”Ö-ööm. Öö. tota.” Jenah sopersi hämillään. ”Joo, öh, kai se käy.”

 ”Okei, kultsi. Nähään sit siinä seiskalta! Caio!” Elizah huikkasi kädellään ja katosi hännystelijöineen väkijoukon paljouteen. Vau. Mä olen eka kertaa suosittu. Oho. Siis. Elizah haluu hengata mun kaa? Vautsi! Jenah mietti kävellessään käytävällä.

Koulun (ja viimeisen ruotsin tunnin) päätyttyä siltä päivältä Elizah, Chandler ja Ted tulivat samaisella bussilla Hiekka-ahon kartanoon kuin Jenahkin, joskin kaikki vähän hiljaisina. ”No, täs se meidän kämppä nyt sitten on..” Jenah ilmoitti vähän vaisusti, ja vieraiden naamat olivat muuten  peruslukemilla, mutta Elizah näytti kiinnostuneelta.

”Meh.” Ted pihahti ja alkoi yllättäen lampsia sisään. Muut seurasivat esimerkkiä, Jenah viimeisenä. 

”No? Etsä aio näyttää meille sun huonettas?” Elizah tivasi ehkä vähän ärsyyntyneeseen sävyyn, kun poppoo oli jumittunut olohuoneen tiimoille. ”J-joo.” Jenah havahtui ja kapusi yläkertaan muiden tullessa perässä, ja poikien näyttäessä nyrpeää naamaa.

Koko talon esittelyn jälkeen Elizah tuhahti kuuluvasti, ja melkein huusi: ”No. Eiköhän lähetä satamaa?” ”Satamaan?” Jenah kysyi hämillään. Miks me satamaan mentäis? Siis, sähän sanoit et hengataan meillä..?”

”Ah c’mon!” Elizah kiljaisi ja katsoi Jenahia merkitsevästi. ”Etsä oo ikinä kuullu, et jos sanotaan et mennää hengaa jollekki, nii se meinaa vaa kämpän katsastusta (jonka avulla päätellään, onko tyyppi cool vai ei), ja sit mennää jonnekki muualle? Tänää Teddy halus mennä satamaa. Kässääks?” Pojat pysyivät edelleen hiljaa arvostelevat ilmeet kasvoillaan.  ”Öm. OK.” Jenah alistui diktaattorin tahtoon, ja lukitsi oven perässään.

----------------------------------------------------

Myöhemmin päivällä, kun koko perhe oli kotona (paitsi Jenah), Drake ja Annabelle olivat pelaamassa SSX 2:sta. ”Abby, kuule. ” Drake aloitti pelin tiimellyksessä. ”No, mitä nyt taas? Sä keskeytät mut joka käännöksessä.” ”Eikun. Sähän olet tavallaan. Sellanen, öö, tyttöexpertti, kun oot itekki semmonen..?”

”Nii?” ”Nii, mä aattelin, ku meidän luokalla on yks Marsha-” ”HAA! Drakella on tyttökaveri! Drakella on tyttökaveri!” Annabel alkoi nauraa ja lällättää. ”Älä-! Shhh! Ongelma on siinä, kun sitä nimenomaan ei oo!” Annable hiljeni. ”Ai. No, mitä sä haluat tietää?” Tyttö alkoi kihertää ja kikattaa kuin viisivuotias, niin kuin melkein olikin. ”No, että. Mistä te tytöt – öäää antaa olla!” Drake oli jo luovuttamassa.

”Älä nyt! Jatka.” Annabelle sanoi topakasti veljelleen, joka jatkoi vastahakoisesti. ”..Että mistä te tytöt, niiku, vaikututte?” ”AA! No, mä vaikutun, jos mä nään hyvän skeittitempun, mut” Annabel keskeytti veljensä, joka oli avaamassa suutaan. ” useimmat tytöt vaikuttuu jostain muusta. Esim. hyvästä tuoksusta, jos oot laittanu hiukses, tyyliin näin. Mut, jotkut – tosin nirsot lissut – on vaikuttuneita siitä, jos joku kehasee niitä tai hakkaa jonku, niiku, tappelus.”

”Aha. Okei. ” Drake kuittasi asian ja loppuerä sujuikin aika hiljaisissa merkeissä.

”Kuule, Joe” Lilly ihmetteli kesken uutisten. ”Missähän Jenah mahtaa olla?” Lilly ihmetteli ääneen miehelleen. Joe kummastui. ”Niin, tosiaan. Kellohan on jo paljon. Mutta, toisaalta, nuorethan saattavat viipyä ulkona aika pitkään. Puhumattakaan siitä, että tänään on perjantai.” Joe sanoi tyynesti.

”Niin.” Lilly huokaisi poissaolevasti katsoen ikkunaan. Toivottavasti hänelle ei vain ole sattunut mitään…

--------------------------------------------------------

”Ootteks te nyt ihan varmoja, et me mennään sinne satamaan?” Jenah kysyi varovasti joukon häntäpäässä kulkien. ”AH! Kehtaat viel kysyäkki jotai tollast. Siis, ofc, tottakai me mennään sinne. Meil on siel varasto.” Elizah sanoi ja painotti viimeistä sanaa merkitsevästi katsoen samalla Tediin ja Chandleriin.

”Öm. Okei.” Jenah jupisi itselleen. Mielessään hän yritti uskotella itselleen, että kaikki käy hyvin. Ei tässä mitään. Kuitenkaan hän ei ihan uskonut sitä soopaa, jota hän itsellensä yritti syöttää. Eivät teinijengien touhut syrjäisillä paikoilla kovin usein päättyneet hyvin.

--------------------------------------------

Annabel haukotteli makeasti. ”Öäääöh. Eiköhän kannattais mennä jo nukkuu? Vai mietitsä vieläki sitä Marshaa?” Drake pysyi vaiti katse tiukasti peliohjaimessa. ”Mmm..” ”Voi juma… No, mä meen nukkuu. Tuu sit ku nokka näkyy.” Annabel huokaisi ja löntysti täysissä vetimissä Draken ja Annabellen yhteiseen makuuhuoneeseen.

Voi että kun se ees jollain tasolla tykkäis musta. Ettei se pitäis mua ihan täytenä idioottina. Drake mietti. Hänen mieleensä juolahtivat kaikki ’nolot’ tapahtumat koulussa, jotka Marsha oli - tahtoen eli ei – nähnyt.

Eräänkin kerran hän oli saanut köniinsä luokan isoilta tyypeiltä, kun Marsha kavereineen oli ollut lähistöllä. Nämä olivat hihitelleet kuuluvasti, ja melkein koko käytävä keskittyi Drakelle nauramiseen, mikä ei tehnyt pojan oloa yhtään paremmaksi.

Drake havahtui ajatuksistaan. Pitkän aikaa paikallaan mietittyään hän päätti mennä petiin. Kyllä ne asiat siitä suttaantuvat.

-----------------------------------------

”Noni. Ota siitä. Tarviitsä tulta? Mulla ois.” Elizah sanoi ja ojensi Jenahille tupakkasätkän. ”Öm. E-en mä polta..” Jenah mutisi hiljaa. ”Mitä? Sanositsä uuestaan? En kuullu, ku sä jupiset itekses.” ”Öm, et mä en polta.” Jenah toisti arasti.

”Et polta? Jen, haluutsä olla cool vai et? Koska jos sä hengaat meidän kaa, nii sähän poltat siinä missä meki” Elizah painosti ja sytytti Jenahin kädessä roikkuvan savukkeen. ”Noni” Elizah sanoi ja katsoi Jenahiin merkitseävästi.

Kerranhan sitä eletään.. Jenah mietti ja vetäisi ensimmäisen henkosen. Nikotiini ja muut aineet tuntuivat huumaavilta imeytyessään keuhkoihin ja hengityselimiin. Vielä toinen. Häkä tunkeutui lujasti henkitorveen, ja sai aikaan yksittäisen yskänpuuskan.

”Kyl se siitä ohi menee. Hengitä” Elizah opasti Jenahia, joka lopetti köhimisen melkein heti. Vielä kolmas. Sit mä lopetan. Lopetanhan..? Jenah imaisi savuketta ja myrkyt imeytyivät vielä kerran tytön sisuksiin..

”En mä pysty!” Jenah kiljaisi ja heitti savukkeen maahan. Kaikki kolme katsoivat häntä hämillään, Ted käsi muovipussissa, ja Elizah ja Chandler sätkät käsissään.

”Meh.” Ted tokaisi taas ja jakoi kaikille olutpullot. ”Ota siitä. Siihen sä pystyt” Ted sanoi Jenahille ja katsoi tätä silmiin.

Ei hän ollutkaan kylmä ja tunteeton. Hän ei vain välittänyt uusien tupakkaholistien värväämisestä niin paljon, kuin Elizah. Hänen silmänsä tuntuivat vastuttamattomilta.. Jenah imi niiden sisältöä tuijottaessaan Tedin syvänruskeisiin silmiin.

Se hetki tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, kun Ted tuijotti Jenahin silmiin ja Jenah Tedin…

*Kröhöm* ”Öh. Teddy. Kyl Jen osaa ihan itte avata oman pullosa.” Elizah kivahti ja istuutui kivipenkille.

”Nyt ” – Elizah sanoi katsoen kaikkiin vuorollaan tupakka kädessään ja olutpullo vieressään – ”me otetaan oikein olan takaa!”

-------------------------------------------------------------

”Drake! Abby! Syömään!” kuului huuto keittiöstä lauantaiaamuna. Lillly oli tehnyt kaikille hedelmäaamiaiset.

Annabelle könysi istumaan sängylleen. ”Öh. ONKS IHAN PAKKO?!” tyttö karjui äidilleen. ”NYT TULETTE TAI JOGURTTI LÄMPENEE!” Lilly huusi takaisin keittiöstä, ja Annabelle löntysti keittiöön.

”Abby. Abby. ABBY.” Drake mutisi unissaan, muttei huomannut siskonsa olevan jo alakerrassa. ”Ai, jaa. ruoka on..” Drake mutisi itsekseen ja kömpi kaapilleen, kiskoi sukkansa jalkaan ja mateli alakertaan.

”Kuulkaas. Oletteko te tietoisia, missä Jenah saattaisi olla?” Joe kysyi kaikilta, kun perhe istui pyödän ääressä.

”En oo. Näin sen viimeksi eilen aamulla, ku se hyppäs bussista yläasteen kohal.” Annabel sanoi sörkkien ruokaansa nyrpeä ilme kasvoillaan.

”En oo minäkää.” Drake jupisi ja lappasi kaikki omenviipaleet lautaseltaan suuhunsa.

”Jaaha. No, missä luulette hänen olevan?” Lilly kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.

”No, ehkä jollai kaverillaan.” Annabel sörkki edelleen ruokaansa. ”Mut, mul ei oo nälkä, ja sitä paitsi, mul on vielä läksyjäki tekemäti. Kiitosta vaan, mut syön joku toinen kerta.” tyttö sanoi äidilleen ja muille pöydässä istujoille, ja katosi portaikkoon.

-----------------------------------------------------

Jenah heräsi laiturin alta. Päässä jyskytti niin, että tuntui, kuin se olisi posahtanut ihan kohta. Hän katseli ympärilleen hämillään siitä, mitä satamassa oikein oli tapahtunut.

Ympäri rantaa lojui tyhjiä olut- ja viskipulloja, tupakka-askeja ja nysäksi palaneita sätkiä. Elizah, Ted ja Chandler olivat kaikki poissa. Mitä oli oikein tapahtunut?

Yhtäkkiä ylhäältä alkoi kuulua voihkintaa, ja lasin kalinaa. Jenahin viereen putosi laiturin laidalla lojunut oksa.

”Äh.. Ted, TED. Herätys, nyt vähä. Mis Jen on?” Elizahin tokkurainen ääni kuului ylhäältä, jolloin Jenah vasta havahtui, missä oikeasti oli.

Rantaa näkyi silmänkantamattomiin niin kauniina aamuauringossa. Vai, oliko sittenkään aamu? Entä jos kello olisi jo paljon, ja kotiväki olisi jo huolesta soikeina kotona?

Joku käveli laiturin yläpäästä sen alle, ja askelten äänet voimistuivat pehmeässä hiekassa. Ted.

Jenah nousi kompuroiden istumaan makuuasennostaan ja yritti näyttää siihen tilanteeseen suhteessa mahdollisimman kauniilta.  

”Moi..” Ted mutisi yhteenpuristettujen huuliensa välistä saaden Jenahin hymyilemään, vaikkakin päässä jyskytti vielä ankarammin. Tedin ilmettyä paikalle, sydänkin olli alkanut pampattaa tuhatta ja sataa.

”Hu-huomenta” Jenah sanoi hiukan liian pirteästi, ja kirosi sitä heti mielessään.

”No.. Mikä on olo? Elizah ja Chandler on ylhääl” Ted sanoi, ja istuutui Jenahin viereen katsellen merelle päin.

”Mm. Ihan ookoo tähän tilanteeseen. Päätä särkee.” Jenah vastasi vaisusti katsoen edelleen pojan ruskeisiin silmiin kiinnostuneena. ”Mm. Sitä se kännääminen teettää.” Ted mutisi. ”Ööm. Etkö sä juonu? Siis, ku. Sä vaikutat aika pirteeltä..?” Jenah kysyi aristellen päätään.

 ”Meh. Joinhan mä. En vaan nii kunnolla ku sä ja Elizah. Mä en tykkää hirveenä siitä kankkusesta kaatokännin jälkeen.” Ted sanoi, käänsi katseensa Jenahiin ja väläytti hymyn huulilleen. ”Sulla on vähä hiekkaa tossa..” poika jupisi ja pyyhki Jenahin kasvoja kädellään.

Jenah tunsi näyttävänsä ihan räjähtäneeltä. Ted näytti.. vain, niin.. täydelliseltä. Hiukset vähän pörröllään, vaatteet hiekassa ja toinen kenkä hukassa.

”No. Mitä te näiden ’känni-iltojen’ jälkeen yleensä teette? Meette kytemään koteihinne viikonlopuksi?” Jenah kysyi vähän naurahtaen.

”Ei. Mä en ainakaa uskaltas mennä himaan. Faija huutais ihan täysillä ja mutsi huutais sitte taas faijalle. Ja loppujen lopuks mä saisin selkääni oikein olan takaa. Täys katastrofi siis.” Ted naurahti ivallisesti. Jenah väläytti myötätunnon hymyn kiittäen mielessään, ettei hänen oma kotiväkensä ollut moista.

”Nii. Et mä kuljeskelen kaupungila sit loppupäivän ja yritän siistii itteeni. Tuun sit illalla himaan, eikä kotiväki huomaa mitää.” Ted sanoi vähän vaisusti ja ojensi kätensä. ”Tuutsä? Mennään maan kamaralle.” hän sanoi katsoen Jenahiin, joka nyökkäsi, nousi ja kävellessään siisti takamustaan ja selkäänsä hiekasta.

Elizah istui laiturilla yrittäen saada Chandleria heräämään. ”Kamoon! Herää nyt Chan!” hän huusi kurkku suorana.

”Wou, wou, mikä on, kiukkupussi?” Ted sanoi hieman sarkastisesti. ”Ah! No, kato sitä! Se ei herää! Mitä me nyt tehää..?” Elizah maanitteli ja mutisi loput itsekseen. Huoli paistoi hänen tekohymynsä takaa.

”Siis. E- eikö ollenkaa?” Jenah kysyi varovasti, ja tökkäsi Chandleria kylkeen. Ei reaktiota.

”No, tätä se kännääminen teettää kans.” Ted totesi tyynesti ja kaivoi puhelimensa taskustaan.

”Mitä sä nyt?” Elizah kirkaisi hermostuneena ja alkoi kävellä edestakaisin laiturin lyhyttä päätyä.

”No? Mitä luulet? Soitan ehkä ambulanssin?” Ted huudahti hieman tärkeilevään sävyyn, joka hätkähdytti Jenahin; Ted osasi olla sekä cool että järkevä. Mikä mies!

Hän ei kerinnyt haaveilla kovin kauan, kun päässä alkoi jo pyöriä. ”Ou..” Pyörre alkoi kieputella ja kieputella kunnes… Pimeää.

---------------------------------------------------

Kiitos. :D

Tiedän, osa sijoittui hieman lyhyehkölle aikavälille, mutta tämän osan jälkeen päästään sitten taas dramaattisempiin tunnelmiin.

Voi sitä lavastamisen määrää. Olen ollut ihan poikki tämän osan johdosta. Ehkä se olisi sen oikeutetun pienen tauon paikka?

Mutta, tauko tai ei, kommentteja :)