lauantai 22. heinäkuuta 2017

Osa 37. Tunnustuksia

Oho, onko tämä ennätys? Sainko oikeesti uuden osan näin äkkiä valmiiksi?
Ei, et näe unta, tämä on päättäväisyyden tulosta :D Vihdoin, kun nyt kesällä on ollut aikaa niin oon ottanut tavoitteeksi vähän kiriä tätä tarinaa eteenpäin, josko tämän saisin valmiiksi joskus :D

Mutta mutta, uusi osa on tässä, ei kai siitä sitten kun lukemaan vaan!

1a

1b
Päässä jyskytti tuhannen moukarin voimalla, suussa tuntui karvas maku ja ihoa pyyhki viileä tuulahdus. Matthew nousi istumaan päätään pidellen, yrittäen siristää silmiään niihin tulvivaa valoa väistellen ja yritti keksiä, missä hiivatissa oli.
Joellella. Hän oli Joellella.
Siinä paha missä mainitaan: nainen itse nukkua tuhisi ilkosillaan hänen vieressään olohuoneen sohvalla.

2
Olivatko he…?
Voi helvetti.

3-2
Matt kelasi muistiaan niin vimmatusti, että aiheuttaisi varmasti pian filminauhan ylikuumenemisen. Ensinnäkin, hän muisti Lucyn ja sen vaaleatukkaisen miehen ja heidän… touhunsa hänen omalla kuistillaan. Hän muisti myös käyneensä Joellen luona purkamassa sydäntään. Baarin ja sen elämäänsä kyllästyneen baarimikon ja… hän oli käynyt Joellen luona uudestaan. Purkamassa vähän lisää asioita.
Matt karaisi kurkkuaan pulssi kiihtyen kuin ralliauto. Mitä helvettiä hän oli mennyt oikein tekemään? Ja vielä kenen kanssa!

4a

4b
Matt nousi sohvalta – veti alushousunsa jalkaan – noukki lattialta kaikki loputkin vaatteensa ja puki ne pikapikaa ylleen. Kävi kylpyhuoneessa hieman sukimassa olemustaan, kurlasi ainakin osan kuolettavasta hengityksensä hajusta pois ja palasi sitten vielä hetkeksi olohuoneeseen. Hän haki Joellen alastoman vartalon verhoksi huovan ja peitteli naisen sen alle.
Ja sitten hän lähti.

----------------------------------------------

5
Matka oli ollut pitkä ja krapulainen. Matt oli pidellyt päätään ainakin puolet matkasta, ja toisen puoliskon hän oli hanakasti vältellyt vastaantulevien ihmisten katseita: hänellä oli yllään eiliset vaatteensa, eikä hän varmasti tuoksunutkaan kovin suloiselle.

6
Kun 56 Vale Avenue häämötti hänen edessään, Matt pohti kahteen kertaan, oliko hänellä kanttia katsoa enää Lucya silmiin. Mitä hän olikaan tehnyt… Hänen olisi tehnyt mieli pistää se kaikki alkoholin piikkiin, mutta hän tiesi, ettei se ollut koko totuus. Itsehän hän oli ollut toimijana tekosissaan ja sen vuoksi hänen oli niistä otettava myös vastuu. Kunhan Lucy ei sentään saisi keskenmenoa kuullessaan uutiset…

7
Varautuen jo pahimpaan Matt koputti omaan ulko-oveensa viitsimättä käyttää avainta. Lucy avaisi hänelle oven, jos haluaisi. Mutta… ovi olikin auki. Matt pisti päänsä ovenraosta ja huhuili Lucya.
Ei vastausta.
”Luc –”
Matthew’n ääni särkyi samalla sekunnilla, kun hänen näkökenttäänsä osui lattialla makaava nainen. Lucy.

8
Mies rynni ovesta sisään, paiskasi sen kiinni ja könysi avovaimonsa viereen. Hänen sydämensä hakkasi hullun lailla ja kämmenet hikosivat, kun hän läpsi naista hellästi poskille yrittäen saada tätä virkoamaan.
”Lucy, herää, ole kiltti”, hän vaati hädissään, mutta naisen silmät olivat ja pysyivät kiinni. Sitten Matt tunnusteli Lucyn vatsaa, oliko poika kunnossa. Eihän hän tiennyt, mistä sen tunnistaisi, jos ei olisikaan – verta ei näkynyt – mutta niin hänestä tuntui, että kuului tehdä.

9
”Lucy?” Matt vaati vielä ravistaen naista olkapäistä.
Kuin ihmeen kaupalla, Lucyn silmät alkoivat väristä ja lopulta aukesivat raukeasti.

10
”Lucy”, Matt huokaisi helpottuneena. ”Voi luojan kiitos, sinä olet kunnossa. Säikäytit minut oikein kunnolla. Miksi ihmeessä sinä tässä makaat? Onko kaikki kunnossa? Onko vauvalla kaikki hyvin? Selvä, nyt mennään käymään sairaalassa –”
”Matt”, Lucy raudankova ääni keskeytti, ja naisen käsi tarttui tiukasti Matthew’n jo matkapuhelinta tavoittelevaan käsivarteen. Matt pysähtyi ja tuijotti Lucya kuin aaveen nähneenä.

11
”Missä. Hemmetissä. Sinä. Olit.”

12
Se ei ollut kysymys. Se oli vaatimus.
Matthew hautasi puhelimensa taskuunsa ja hieraisi samalla niskaansa. Hänen hämmentynyt katseensa oli kuitenkin nauliutuneena Lucyyn. ”Minusta meidän pitäisi tarkistaa ensin, miten sinä ja poika voitte.”

13
Lucy pyöräytti ärtyneenä silmiään ja pyrki istuma-asentoon. ”Minä olen terve kuin pukki.”
”Älä puhu paskaa, ei kukaan tuosta vain nukahda keskelle keittiötä. Pyörryitkö sinä? Löitkö pääsi? Sinullahan voi olla aivotärähdys –”

14
”Haiset pahalta. Ja olen kunnossa, kiitos vain.”
Lucy nousi horjuen seisomaan, ja huomattuaan sen Matt riensi tämän tueksi ja istutti tämän keittiön pöydän ääreen. Nojautui itse keittiötasoa vasten ja katsoi vain Lucya.
He olivat hiljaa vuosikausia.

15
”Missä sinä –”
”Minun täytyy kertoa –”

16
Taas hiljaisuus.
”Kerro”, Lucy vaati.
Matt loi katseensa lattiaan.

17
”Olin juomassa.” Tauko. Hengenveto. Älä katso Lucyyn. ”Petin sinua.”

18
Älä katso Lu–
Lucyn kasvoille oli juurtunut ilme, jota Matt ei koskaan halunnut nähdä. Pettymys. Epäusko. Järkytys.
”Olen pahoillani, Lucy, minä… Tein todella typerästi. Olin humalassa, en ajatellut selkeästi –”
”Miksi?” Lucyn ääni oli hatara ja itkuinen. Matt ei vieläkään kehdannut kohdata naisen katsetta. Häntä hävetti ja kadutti enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Hänen poskiaan kuumotti kuin tuhannen auringon voimalla.

19
”Näin sinut ja sen ’kaupustelijan’ suutelevan kuistilla.”

20
Lucy ponkaisi penkiltä ylös. ”Mi –! Sinä –! Oliko se siis kosto? Mutta eihän sitä voi mitenkään verrata! Matt, se oli vain suudelma, ja sinä –!” nainen hautasi kasvonsa kämmeniinsä yrittäen tukahduttaa korvia hyytävää karjuntaa.
”Minä tiedän, eikä minulla ole mitään hyvää syytä puolustella tekoani –”, Matt yritti, mutta tuloksetta: Lucy ei kuunnellut sanakaan. Lucy ei halunnut kuulla enää mitään, mitä tuon miehen suusta tuli. Ei valheita, ei syytöksiä, ei pyyntöjä, ei mitään.

21
He olivat hiljaa. Lucyn kulmat olivat syvään painuneina ja uursivat tämän otsalle synkkiä ryppyjä. Matt tunsi alahuulensa väreilevän niin, että sitä seuraisi kohta purkaus. Hän yritti purra huultaan ja katsoi Lucya yhä niin pahoillaan kuin kykeni – muuhun hän ei kyennyt. Hän tiesi, ettei muuta Lucy olisi sietänytkään.

22a

22b
”Muutan vähäksi aikaa pois”, Lucy ilmoitti sitten. Nainen käväisi mutkan yläkerrassa ja tuli sitten takaisin täyteen sullotun käsilaukkunsa kanssa. Hän pysähtyi ulko-oven eteen, katsoi Mattia vielä vaikeatulkintaisella katseella, ja avasi oven.
Matt oli kuin lamaantunut. Kun ovi aukesi, hän tiesi, että nainen oli tosissaan. ”Lucy, kai me voimme vielä puhua tästä –”

23a

23b
Ovi paukahti kiinni.
Ja padot aukesivat.

----------------------------------------------------

24
Ovikello soi vaativasti ja yllättäen. Aleksej rymysi makuuhuoneestaan avaamaan – jospa hänen tilaamansa nojatuolit olisivat vihdoin saapuneet – mutta ovella ei ollutkaan lähetti.

25
”Lucy?”
Oven takana seisoi hieman nolona hänen elämänsä rakkaus, hiukset sievästi korvien takana, silmät itkuiset, raskaudesta pinkeä vatsa erittäin… no, esillä, ja olallaan tällä oli äärimmilleen pakattu kangaskassi, jonka vetoketjun avunhuudot Aleksej pystyi melkein kuulemaan.
”Anteeksi, että tuppaudun näin, mutta… minä en keksinyt parempaakaan paikkaa, mihin mennä ja tarvitsisin yöpaikan muutamaksi päiväksi ja –”
”Tule ihmeessä sisälle. Kyllä täällä tilaa on”, Aleksej keskeytti Lucyn papatuksen, ja avasi oven apposelleen.
Lucy katsoi häntä epäuskon vallassa, ja sanoi sitten kuin itsekseen: ”Mutta olisinhan minä voinut mennä Joellelle, herran tähden.”

26
He seisoivat siinä hiljaa hetkisen, Aleksej odottaen, mitä Lucy seuraavaksi sanoisi tai päättäisi, Lucy pohdiskellen tuntojaan. Miten hän olikaan unohtanut Joellen? Hän oli vain suoraan marssinut Aleksejn antamaan osoitteeseen, eikä ollut edes harkinnut toisia vaihtoehtoja.
”No, tuletko sinä vai et?” Aleksej kysyi lopulta.
Lucy mietti pari sekuntia ja väläytti sitten miehen mielestä kauneimman hymyn, jonka tämä oli koskaan nähnyt. ”Totta kai.” Ja niiskaus perään.

27
”Anteeksi vielä, että tulen varoittamatta. Totta puhuen minulla ei ollut itsellänikään kovinkaan paljon varoitusaikaa –”, Lucy papatti taas heidän mennessään sisälle.
Aleksej pysähtyi. ”Kuten jo sanoin”, hän sanoi nauraen. ”ei se mitään. Saat olla täällä niin kauan kuin tahdot.”

28
Lucy toljotti tätä pitkään vaikea ilme kasvoillaan. Sekoitus hymyä ja itkua. Lopulta tämän suusta kuului vain pihisevä kiitos, kun tämä kapsahti Aleksejn kaulaan ja rutisti tätä kaikin voimin kuin vain kykeni. Itku ja nyyhkytys seurasivat millisekunnin perässä.
Rehellisesti Aleksej oli toivonutkin Lucyn saapuvan hänen ovelleen. Mutta ei tällä tavalla. Hän tyytyi halaamaan naista hellästi ja silittämään tämän päätä ja hiuksia. Lohduttamaan sanomatta sanaakaan.

----------------------------------------------

29a

29b

29c

Kipua. Polttavaa kipua.
Kuin kouraisu vatsan sisällä.
”Aleksej!” Lucy kiljaisi hädissään, ja silmänräpäyksessä mies rynnisti hänen makuuhuoneeseensa vaaleat kynityt hiukset heiluen. Lucyn ei tarvinnut kuin katsoa häntä hätäisellä ilmeellään kädet pyöristyneellä vatsallaan, kun tämä jo ymmärsi yskän.
”Nyt mennään”, Aleksej totesi ja kaivoi puhelimen taskustaan aikeenaan soittaa taksi.

30
Taksi saapui kaikkien onneksi valonnopeudella, ja nopeasti he kiipesivät auton kyytiin Aleksej Lucya avustaen. ”Sairaalaan. Nyt”, Aleksej huudahti kuskille, joka ei viivytellyt, vaan lähti matkaan nilkka suorana.
”Aleksej”, Lucy puuskutti supistusten välissä.
”Niin?” mies kääntyi hänen puoleensa valmiina noudattamaan mitä tahansa käskyä.
”Soita Mattille.”

31
Lucy ojensi Aleksejlle kännykkäänsä, ja ripeästi Aleksej löysi lokitiedoista avomiehen numeron. Vaikkei tämä varmaankaan ilahtuisi kuullessaan vieraan miehen äänen naisystävänsä puhelimesta.
Lucy, luojan kiitos missä sinä –
”Öh”, Aleksej takelteli keskeyttäen miehen luurin toisessa päässä. Hän katseli tuskissaan vääntelehtivää Lucya ja yritti kuumeisesti keksiä tapaa, jolla herättäisi vähiten raivoa ja ärtymystä. ”Lucy ei nyt pääse puhelimeen, mutta –”
Mitä helvettiä. Oletko sinä se katukaupustelija, joka kertoi muka joistakin Afrikan lapsista?
”Afrikan lapsis – ei, en minä –”
Mitä hemmettiä sinä soitat Lucyn puhelimella –

32
”Nyt turpa kiinni ja kuuntele!” Aleksej karjaisi niin, että koko taksi tärisi.
Mutta saipahan hän avomiehen hiljaiseksi.
”Lucy ja minä olemme matkalla sairaalaan. Hänellä on taas supistuksia.”
Millisekunti hiljaisuutta. ”Olen jo matkalla.”
Puhelu katkesi.

33
Aleksej pyöritteli puhelimelle vielä silmiään ja oli jo ojentamassa sitä takaisin, kun Lucy työnsi sen takaisin Aleksejn käteen. ”Joelle. Soittaisitko – äh – Joellelle?”
”Totta kai.”
”Sano, että kastelee takapihan tomaatit, jos joudun… jäämään pidemmäksi aikaa. Matt ei kuitenkaan muista tehdä sitä.” Lucyn katkonainen ja tuskainen ääni sai Aleksejn puristamaan hampaansa yhteen. Kunpa olisikin jotain, jota hän voisi tehdä.
Jotain muuta kuin soitella ihmisille ympäri kaupunkia.
”Selvä, minä sanon”, hän lupasi ja alkoi etsiä uutta puhelinnumeroa lokitiedoista.

----------------------------------------------------

34
Aamuun mennessä oli kaikeksi onneksi selvinnyt, ettei kyse ollut ollut muusta, kuin ”harmittomista supistuksista” – kuten hoitajat sanoivat huolettomaan sävyyn saaden tuimia katseita sekä Matthew’n että Aleksejn taholta – mutta vastaisuuden varalta Lucy päätettiin ottaa osastolle tarkkailuun muutamaksi päiväksi. Molemmat miehet olivat tähän ratkaisuun enemmän kuin tyytyväisiä ajatellen Lucyn ja vauvan terveyttä, mutta Lucya itse järjestely ei kovinkaan paljon ilahduttanut. Sairaalasängyssä makaaminen päivät pitkät tuntui uuvuttavan jo ajatuksenakin.

35
Aikaisen herätyksensä takia Matt ei viipynyt sairaalassa pitkään, vain sen ajan, että oli varma Lucyn hyvinvoinnista. Joelle ei ilmaantunut paikalle keskellä yötä, sen sijaan hän tyytyi soittamaan Lucylle uudemman kerran, kun supistukset olivat vihdoin ohi. He kävivät unisen ja lyhyen keskustelun, jonka päätteeksi Lucy lupasi päästää Joellen takaisin nukkumaan.
Aleksej ei kuitenkaan lähtenyt. Hoitajat epäsivät häneltä pääsyn Lucyn huoneeseen vedoten tämän levontarpeeseen, joten mies tyytyi nuokkumaan lopun yöstä käytävän yllättävän epämukavilla nojatuoleilla, jotka oli verhoiltu varmasti rumimmalla vakosametilla, mitä markkinoilta oli löytynyt.

36
Kun Aleksej oli vakuutettu Lucyn olevan hyvissä käsissä – mihin oli tarvittu sekä kahden hoitajan ja hoitavan lääkärin, sekä Lucyn itsensä kannanotot – mies suostui viimein lähtemään kotiinsa ja lepäämään itsekin hieman.
Lucyn sydäntä lämmitti ajatus Aleksejn huolenpidosta, mutta mikään ei syrjäyttänyt hänen mielestään sitä synkkää pilveä, jota supistuskohtaukset hänen ja vauvan terveydelle loivat. Lääkäri oli vakuuttanut Lucylle monien huolestuneiden utelujen jälkeen kyse olevan vain stressistä ja ylikuormituksesta – ”Joskus se saattaa olla laukaiseva tekijä” – mutta syvällä mielensä sopukoissa kyti epäilys, jonka Lucy yritti syrjäyttää pois mielestään. Jos lääkäri sanoi asian olevan näin, niin niinhän sen oli sitten oltava.

------------------------------------------------------

37
Olen sairaalalla. Puhutaan, kun tulen takaisin.”
Haluan puhua nyt, Matt. Tulen sinne.”

38
”Kuka ikinä siellä onkin, parasta olla hyvä syy herättää minut”, Lucyn ärtynyt ääni kuului sairaalahuoneesta. Matt säpsähti ja hänen katseensa sinkosi puhelimensa näytöllä käytävästä tekstiviestikeskustelusta raollaan olevasta ovesta kajastavaan sängynpäätyyn, jonka patjalla makaavaa naista hän oli tullut lepyttelemään.
Matthew keräsi rohkeutensa, koputti oveen ja astui sisään kasvoillaan viattomin hymy, jonka vain kykeni niille loihtimaan.

39
”Matt.”
Lucyn ääni kuulosti hieman pettyneeltä.
”Minäpä minä”, hän vastasi yhtä kaikki yrittäen kuulostaa reippaalta. Totta puhuen tilanne vaikutti toivottomammalta kuin hän oli osannut kuvitellakaan.

40
”Mitä sinä haluat?”
”Kuuntelisit minua. Edes hetken.”
Hiljaisuus. Jos Mattilla olisi ollut hattu mukanaan, hän olisi hypistellyt sitä rystyset valkeina hermostuneisuudesta. Nyt hän tyytyi vain puremaan huultaan verille.

41
Kun Lucyn vastausta ei kuulunut, mies päätti täyttää hiljaisuuden itse.
”Tiedän, että se, mitä tein, on anteeksiantamatonta, mutta haluan vain, että tiedät, että… rakastan vain sinua, Lucy. En ketään muuta. Se oli typerä, typerä virhe, jonka haluaisin pyyhkiä pois enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Tahdon vain sinut.”
”Ihan hyvä. Minä jo luulin, että tulit vetoamaan yhteiseen lapseemme.”
Lucylla ei selkeästikään ollut hyvä päivä.

42
”Onko sinulla ja pojalla varmasti kaikki kunnossa?” Mielikuvitushattu Matthew’n hyppysissä oli jo peruuttamattomasti rutussa.
Vastaukseksi hän sai vain kovan mulkaisun, joka kuitenkin katkesi Matthew’n puhelimen soittoääneen, joka rävähti soimaan kuin tuhannen auringon voimalla keskelle hiljaisuutta.
”Anteeksi”, Matt pahoitteli ja vilkaisi luuria.
Joelle.
”Voi helvetti, anteeksi, minun täytyy vastata.”

------------------------------------------------------

43
Matt katosi käytävään. Lucy tuhahti ja pyöritteli silmiä päässään. Mitä hänen oikein pitäisi ajatella tästä kaikesta?
Aleksej oli juuri noussut kuolleista. Matt oli todistanut epäluotettavuutensa, mutta toisaalta, Lucy rakasti tätä ja oli saamassa tämän kanssa lapsenkin ja –
Äh. Kaikki oli vain niin solmussa.

44
Ehkä hänen pitäisi antaa Mattille vielä mahdollisuus. Tuntui niin tuhlaukselta heittää kaikki hukkaan, nyt kun onni olisi juuri ovella.

45
Lucy ponkaisi sängystään ylös – päivitteli pari sekuntia rumaa sairaalakaapuaan – ja astui käytävään.
Ei jälkeäkään Mattista.
Hän lähti vaeltelemaan ympäri käytäviä etsien Matthew’ta, mutta mies oli kuin maan nielemä: ei jälkeäkään –

46
Kunnes Lucy tunnisti tutun äänen käytävällä.
Joelle.
Lucy lähestyi ääntä, ja vaikkei saanut kovinkaan paljon selvää lausutuista sanoista, äänen omistajasta hän varmistui askel askeleelta. Sitten kuului uusi ääni –

47
”Joelle, se oli virhe. Minun ei olisi pitänyt tulla luoksesi silloin. Se –”
”Miten niin virhe? Matt? Sinähän sanoit rakastavasi minua!”
”Me petimme Lucya, ymmärrätkö!”

48
Se ei voinut olla. Ei vain voinut.
Lucyn oli varmistuttava. Hän otti vielä  pari askelta ja…
Nurkan takaa paljastui varsinainen näky: hänen paras ystävänsä ja rakas avomiehensä huitoivat käsillään kuin parhaimmatkin nukketeatterin esittäjät. Puhuivat julkeita rakkaudesta, pettämisestä ja… hänestä itsestään. Tällaistako hänen selkänsä takana oli vehkeilty? Kaikki tämä yhdestä suudelmasta Aleksejn kanssa?

49
Kaikki voima valahti Lucysta lattialle, kuin syksy olisi tullut ja puhaltanut kaikki lehdet mennessään maahan. Sen tilalle tuli kiukku. Kiukku mitä väkevimmässä muodossaan.
Lucy marssi päättäväisesti pariskunnan taakse ja tuijotti Matthew’ta pettyneimmällä ilmeellä, jonka tämä oli kuunaan nähnyt. Ja voi sitä ilmettä, joka Mattin kasvoille hulahti tämän nähdessä Lucyn niin pettyneenä rakastajansa selän takana kaiken kuulleena.
Sitä olisi voinut kuvailla osuvasti vain sanoilla ”voi iso helvetti”.

50a

50b
”Hänkö on se lumppu, Matt? Joellenko kanssa sinä panit?” Lucy karjui käytävällä. Tahallaan hän ei osoittanut pienintäkään huomionosoitusta Joellelle itselleen, ehei. Heidän ystävyytensä oli tiensä päässä.

51
Matt sysäsi järkytyksestä jähmettyneen Joellen tieltään ja yritti koskea Lucya, sulkea tämän syliinsä, mutta huomasi sen olevan turhaa. ”Lucy, anna minun selittää –”
”Selittää! Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi selitelty. Te olette vetäneet minua huolella höplästä, ja minä olen sokeasti vain uskonut teidän olevan ystäviä! Paskat!
”Lucy –”
”Älä sinä lucyttele minua! En halua olla enää kummankaan teidän kanssa tekemisissä. Muutan pois, muutan pois niin äkkiä kuin vain voin, ja kauas sinusta, teistä molemmista! Ja tuon lumpun kanssa”, Lucy tiuskaisi ja osoitti sormellaan Joellea, ”en halua edes hengittää samaa ilmaa –”

52
Puhe katkesi kuin seinään, kun Lucy luhistui maahan vatsaansa pidellen suu ammottaen auki kuin aikoen oksentaa.
Matthew’n hälytyskellot soivat heti täydellä volyymilla ja tämä pinkaisi huutaen juoksuun etsimään hoitajaa.
Joelle kyykistyi varovasti Lucyn viereen ja silitti tätä selästä rauhoitellen. Kipunsa takaa Lucy ei voinut naista estää, mutta jos olisi vain suinkin kyennyt, hän olisi tunkenut tuon lohduttavan käden jonnekin, mihin ei aurinko paistanut.

------------------------------------------------

53
Lucyn raskaus oli herkkää sorttia, joten kaikkien mielestä edullisin ratkaisu oli pitää hänet osastolla synnytykseen asti. Ehdottomana hoitava lääkäri pysyi siitä, ettei tulevaan äitiin saisi kohdistua enää minkäänlaisia järkytyksiä tai shokkiuutisia, ja jos niitä ilmenisi, ne kerrottaisiin vasta synnytyksen jälkeen.

54
Lucy tunsi olonsa voipuneeksi. Voipuneeksi ja erittäin raskaaksi. Hän oli niin uupunut ajattelemaankaan yhtään mitään, joka liittyi Mattiin tai Joelleen, ja oikeastaan ainoa asia, joka sai hänen ajatuksensa muualle sairaalassa ollessaan, oli Aleksej.

55a

55b

55c
Miehen kuultua Lucyn jäämisestä sairaalaan tämä oli käynyt joka päivä. Usein hän toi mukanaan jotain pientä: hyviä kirjoja, joista tiesi Lucyn pitävän, uusimpia juorulehtiä, teetä sairaalan kahviosta, söpöt pörrösukat, jotka oli nähnyt torilla eräänä aamuna…
Eivätkä he aina edes jutelleet mitään. He saattoivat vain istua rauhassa, katsella toisiaan silmiin ja hengittää toistensa tahtiin. Joskus Aleksej vei Lucyn pyörätuolissa kierrokselle sairaalan käytäville ja kertoili tuulesta temmattuja tarinoita potilaista, hoitajista ja lääkäreistä, mille Lucy aina päätyi hymyilemään ja nauramaan.

56
Siinä pikkuhiljaa, Lucy tajusi, hän oli mennyt rakastumaan tuohon miehen uudestaan.
Aivan päätä pahkaa rakastumaan.

----------------------------------------------------

57
Lucyn supistukset alkoivat taas. Mutta ne eivät olleet aivan tavallisia, eihän Lucy ollut altistunut minkäänlaiselle stressille tai shokkiuutisille, eihän?
Nämä supistukset eivät tosiaankaan olleet taas uusi kohtaus.
Vauva oli päättänyt syntyä nyt.

58
”Aleksej!” Lucy karjui kasvot hikisinä ja punaisina, ”Soita mmMMATTILLE!”
Aleksejn tärisevä käsi kopeloi pöydältä Lucyn puhelimen ja haki Mattin numeron – vaikkakin uutiset kuullessaan hän olisi evännyt mieheltä oikeuden koskaan edes nähdä Lucya tai lastaan – eikä kulunut kauaakaan kun Matt jo vastasi ja lähti kiireen vilkkaa kohti sairaalaa.
Mutta Aleksej ei nyt ehtinyt olla vihainen Matthew’lle. Lucy oli tuskiensa kanssa prioriteetti numero yksi.

59
”Mene häntä vastaan”, Lucy pyysi voipuneella äänellä uutta supistusta odotellen. Aleksej nyökkäsi pikaisesti ja meni käytävään odottamaan niitä vastenmielisen tuttuja kasvoja, jotka ilmaantuivatkin tuota pikaa hänen näkökenttäänsä.
”Onko hän tuolla?” Matthew kysyi hengästyneenä sairaalahuonetta osoittaen.
Aleksej tarttui kädellään ovenkarmista kiinni niin, että esti Matthew’n pääsyn huoneeseen. ”On, mutta sinä et sinne pääse.”

60a

60b
”Kuule sinä, kloppi, minun poikani on juuri syntymässä, ja minä en aio antaa jonkun wannabe-Bradpittin estää minua näkemästä sitä”, Matt kivahti saaden Aleksejn kulmakarvat sinkoamaan kattoon asti.
”Kuulepa sinä, äijä. Sinun isänoikeutesi menivät siinä, kun kähmit humalassa Lucyn parasta ystävää. Minä olen ollut täällä hänen seuranaan ja tukenaan viimeiset pari viikkoa samalla, kun sinä olet seurustellut sen naikkosesi kanssa –”
”Nyt menit liian pitkälle – !”

61
”Nyt jäätte kumpikin sinne käytävään, tänne ei riitapukareita kaivata!” rääkäisi hoitaja ja sulki huoneen oven miesten nenien edestä.

----------------------------------------------------

62
Lucy oli uupunut. Lopen uupunut, mutta onnellisempi kuin koskaan ennen. Hän oli viimein saanut pienen poikansa syliinsä, eikä yksinkertaisesti vain kyennyt katsomaan muualle kuin tämän kauniita kasvoja, pienenpieniä sormia, jotka kietoutuivat hänen sormiensa ympärille, pikkuruisia varpaita, ja pulleaa vatsaa.
Lucy hymyili mitä typerintä hymyä ja oli vähällä itkeä onnesta.

63
”Haluatko, öh, isät tänne?” hoitaja kysyi hieman vaivautuneena.
Lucy naurahti. ”Päästä heidät vain.”
Ovi aukesi ja kaksi jalkaparia rymisti sisälle kuin kilpaa. Sitten molemmat pysähtyivät. Pysähtyivät tuijottamaan vauvaa.

64
Lucy ei sillä hetkellä kyennyt olemaan vihainen kenellekään. Hän katsoi Mattia ja Aleksejta molempia hymyillen ja onnellisuutta säteillen. Hän siirsi katseensa takaisin tyytyväisenä tuhisevaan poikaan eikä voinut estää kyyneleitä tulemasta. Siinä hän sitten itki onnesta ensimmäistä kertaa elämässään.

65a

65b
”Hän näyttää ihan Wesiltä”, Matt sanoi sitten.
Aleksej ei ollut latteampaa tunnelmantappajaa kuullutkaan.
”Eiköhän Lucy tee päätöksen nimestä ihan itse, kiitos vain”, hän kommentoi kuivasti.

66
Mutta Lucy vain naurahti edelleen hymyillen. ”Niinpä näyttää. Tervetuloa maailmaan, Wes.”

--------------------------------------------------

67
Lucy oli pääsemässä Wesin kanssa kotiin. Ilmeisesti asiasta oli ilmoitettu sekä Aleksejlle että Matthew’lle, sillä molemmat miehet ilmaantuivat kuin korppikotkat sairaalalle Lucya vastaan. Molemmat hanakasti sitä mieltä, että Lucyn olisi ehdottomasti tultava juuri Aleksejn – eipäs kun Matthew’n – ei, kun Aleksejn – ei, Matthew’n – asunnolle.

68
Mutta Lucy pyöritteli noille hupsuille miehille vain silmiään ja piteli Wesiä sylissään eikä halunnut koskaan päästää irti. Ehkä hänen pitäisi mennä Aleksejn luo – hänellähän oli vaatteensakin siellä. Mutta kun hän kääntyi ympäri vain nähdäkseen entisen ja nykyisen rakkautensa tukkanuottasilla, sanasodassa, harvinaisen eri aaltopituuksilla, Lucyn hartiat valahtivat alaspäin.
”Luuletko, että sinulla on oikeus olla isänä minun lapselleni?”
”Kuten sanottua, sinun isänoikeutesi ovat tällä hetkellä yksi vitsi.”

69
Hemmetti, Lucy tuhahti mielessään.
Hän huikkasi taksin, istahti sisälle Wes sylissään ja sulki oven. ”56 Vale Avenue. Mutta käyn vain pyörähtämässä siellä.”

70
Taksi hurautti Lucyn entiseen kotiin alta aikayksikön jättäen kinastelevat isät sairaalalle. ”Odota tässä”, Lucy vannotti taksikuskia ja lampsi sisälle avaimellaan Wes edelleen sylissään.

71a

71b
Siinä kun hän seisoi, uusi elämänsiemen käsivarsillaan onnellisesti tuhisten, Lucy miltei herkistyi. Hän oli ollut niin sokea. Niin sokea kaikelle, minkä ymmärsi nyt kristallinkirkkaasti.
Kaikista eniten hän rakasti Wesiä. Pojalle hän ei antaisi tapahtua mitään pahaa. Ei edes tikkua sormeen. Ei mitään.
Ja hän rakasti Matthew’ta. Mutta niin hän rakasti Aleksejtakin.
Enemmän. Palavammin. Kauemmin.

72
Eikä hän oikeastaan edes pitänyt puutarhatöistä.

----------------------------------------------------------

*mic drop* eikun -
Oon niin tyytyväinen, että vihdoin on saatu 7. sukupolvi tulille tässäkin ikuisuusprojektissa :D Ehkä olis vihdoin aika päivitellä sukupuuta näin kolmen vuoden jälkeen... kyllä. kolmen vuoden jälkeen. 

Koska photari on päättänyt pistää pillit pussiin köyhien opiskelijasimstarinoitsijoiden kanssa, niin tässä on projektina korvata kuvapalvelua flickrillä - siksi siis jotkut kuvat eivät toimi. Mutta don't worry, I'm on it, kunhan kiireiltäni ehdin. Huomasin epäonnekseni kuvien kadonneen myös Luumun tarinoista ja sukupuista jne joten tekemistä riittää.
(psst, jos joku keksii flickrissä tavan linkata kuvia ilman html:n kanssa värkkäämistä niin olen kiitollinen!)

Sana on nyt teillä, arvon kommentoijat!

8 kommenttia:

  1. Olipas jotenkin ilmaa puhdistava osa - Lucy sai viimeinkin tietää kaiken tapahtuneen ja päätti jopa kenen osoitteessa asuu jatkossa. Ja Matt kyllä taisi selvitä kertaheitolle heti kotiin päästyään - tuo "Matka oli ollut pitkä ja krapulainen." kuulosti kyllä niin osuvalta :D Onneksi pieni Wes syntyi terveenä, vaikka Lucyn raskaus olikin varsin vaikeuksien täyttämä. Ja Aleksej ja Matt eivät aivan käyneet kiinni toistensa kurkkuihin vaikka murisivatkin varsin reippaasti. Lucykin vaikutti synnytyksensä jälkeen jotenkin tyyntyneeltä, joten loppu hyvin kaikki hyvin? [Paitsi Mattin ja Joellen osalta (mutta ehkä heistä myöhemmin lisää?)]

    Paitsi kyllä mietityttävät vielä nuo Lucyn "kytevät epäilykset" raskauden aikana, ja vaikuttavatko ne mahdollisesti mahdollisiin tuleviin lapsiin? Hm...
    Mutta tämä kuva: https://www.flickr.com/photos/150789105@N03/35691272260
    oli varsin osuva (ja myös vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä maailmankaikkeudesta ja), pidin Lucyn ilmeestä ja yksinkertaisesta asettelusta.
    Mutta tsemppiä Flickrin kanssa (itse en ole sitä aiemmin käytellyt niin en valitettavasti osaa neuvoa) ja ottaisin kyllä itsekin vaikka six-packin sitä mainitsemaasi päättäväisyyttä jolla saa teksiä ilmestymään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tässä nyt vähäsen puhdistettiin ilmaa kaikkien osalta ja selvitettiin sotkuja. Aleksejn ja Mattin murina ei pääty tähän, sen voin taata :D Ja kyllä, Mattista ja Joellesta myöhemmin lisää ;)
      Joo, flickr tuottaa nyt vähän harmaita hiuksia, mutta ei kai tässä kun läpi harmaan kiven sillä samalla päättäväisyydellä, jolla tämänkin osan oon julkaissut :D joka tosin tuntuu nyt olevan kadonnut kuin pieru Saharaan, onhan tässä jo kolmatta kuukautta oltu hiljaiselolla ja uutta osaa pitäisi alkaa värkkäämään muttakun :D
      Kiitän kommentista!

      Poista
  2. Eih nyt olen vähän pettynyt juonenkäänteisiin :D Tai siis että okei, Matt teki tökerösti pettäessään Lucya tämän parhaan ystävän kanssa mustasukkaisuuspuuskassaan - hänen olisi ennemminkin pitänyt kysyä Lucylta suoraan että mitäs vattua tämä nyt on, ollaanko sitä tässä suhteessa tosissaan vai ei. Mutta nyt Lucy sai syyn heittäytyä marttyyriksi ja kipittää Aleksejn hoiviin. Ihan kuin hän itsekin ei olisi pettänyt Mattia. Ei yhtä tökerösti ehkä, mutta kuitenkin, tunnetasolla. Yhyy terveisin team Matthew täällä :D Minä ehdin jo toivoa tuossa lopussa, että Lucy olisi haistattanu pitkät molemmille miehille ja muuttanut kaksin Wesin kanssa jonnekin hornan tuuttiin :'D Siinä vasta olisi ollut draamaa.
    Noh, hyvä vaan että kaikki ei mene ihan odotusten mukaan, pysyy mielenkiinto yllä.
    Toivottavasti Lucy ja Aleksej eivät kuitenkaan ole niin tökeröitä, että eväisivät Mattilta kokonaan oikeuden nähdä lastaan... Niin pitkälle he eivät voi mennä, eiväthän?
    Wes on soma pikkujannu :) tuitui <3
    Huu tämähän oli jännä osa, ja nyt jään innolla odottamaan jatkoa jotta saan tietää, mihin suuntaan tämä kehittyy! Kiitoksia tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on näitä saippuaoopperoiden juonenkäänteitä ja väärikäsityksiä, joita sitten katselee/lukee hampaat irvessä että ei näin :'D Veikkaan, että Lucy on saanut tarpeekseen niistä hornan tuuteista, joten ehkä tämä oli järkevin ratkaisu :D oishan se kyllä ollut mielenkiintoinen juonenkäänne...
      En ehkä kestä, jostain syystä Wes on söpöin simvauva mitä oon nähnyt :D♥ ehkä oon nyt jo kiintynyt siihen liikaa...
      Kiitoksia kommentista! :)

      Poista
  3. Uusin osa luettu :) Lucy kyllä heittäytyi nyt vähän marttyyriksi, itsehän kapsahti välittömästi entisen ihastuksensa kaulaan kun tämä kuistille ilmesty. Ja anteeksi vaan, mutta Aleksej on vähän rasittava sekaantuja :D Toivottavasti Matt saa nähdä lastansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :'Dd ei täällä kukaan mikään pulmunen ole, se nyt on selvää. Sepäs nähdään seuraavassa osassa!
      Kiitos kommentista!

      Poista
  4. Ihailtavaa päättäväisyyttä! Onnistuisipa itseltäkin :D Varsin hyvä osa jälleen! Näyttää siltä että pitkäaikainen haaveeni Lucysta ja Aleksejsta toteutuu, toivottavasti mitään yllättäviä käänteitä ei ilmaannu. Nojoo, Lucy oli kyllä vähän varomaton kun Matt näki hänet Aleksejn kanssa, mutta olen tässä jotenkin Lucyn puolella, noi kaks saa kaiken anteeksi! :D Vaikka ymmärrän kyllä Mattia, olihan hänellä aihettakin olla vihainen. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, ettei Lucy antanut toista tilaisuutta. Onneksi raskaus sujui kaikesta huolimatta loppujen lopuksi hyvin ja Wes syntyi terveenä. Mahtaakohan seittemänteen sukupolveen tulla lisää lapsia? Innolla odotan mitä tulevaisuus tuo Stormeille tullessaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se päättäväisyys ilmaantuu hoodseille ehkä kolmesti vuodessa :'D mutta se on kyllä sitäkin toivotumpi...
      Team Aleksej on siis vielä voimissaan :D ehkäpä toiveesi vielä toteutuu. Ja Matt kyllä minustakin sai ansionsa mukaan, vaikka munhan tässä pitäisi olla objektiivinen :D oh well, joskus on lupa olla puolueellinen, eikös?
      Kiitoksia kommentista! :)

      Poista