Osa 9. Uusia yllätyksiä

Juu, innostus tosiaan vähän rakoilee, ja tämä alkaa tuntua vähän pakkopullalta, mutta yritän säilyttää intoni ainakin kymppiosan loppuun ;) ja senkin jälkeen mennään (jos mennään) vain tauolle ::) minulla kun on niitä suunnitelmia aika paljon :D
No juu mutta, lukekaas:

Kuukausia oli kulunut (kun viimeksi näimme Sethin), ja Stella oli viimeisillään raskaana. Laskettuun aikaan oli jäljellä enää viisi päivää. Kuherrellessaan sängyllä Stella huokaisi. "Ooh. Seth-kulta. Oletko sinä miettiny pojan nimeä?" Muutaman tulisen suudelman jälkeen Seth kerkesi vastaamaan. "No, esikoisemme nimihän on Philip, joten miksei toisenkin pojan nimi voisi alkaa peellä?" Stella mietti hetken ja tuumasi sitten. "Niin - oh! - nyt keksin, Paul!" Seth suuteli Stellaa vielä moneen otteeseen, ennen kuin ilmoitti myöntyvänsä Paul- nimeen.

-------------------------------

Lilly oli onnistuttu kiikuttamaan sairaalaan synnyttämään. "Hyvä, nyt - hengitä..", toinen hoitajista opasti äidilliseen sävyyn. Lilly teki ohjeistuksen mukaan. "Noniin, päälaki alkaa näkyä. Nyt, ponnistakaas oikein tarmokkaasti.." miespuolinen hoitaja ohjeisti ja asettui sängyn jalkopäähän.

Ja Lillyhän ponnisti ja huusi. "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!"

Joe odotteli kärsimättömänä verhon toisella puolella ja huuto kirmasi hänen (vielä vähän aikaa) kuuleviin korviinsa. Sattuuko se oikeasti noin paljon? hän mietti ja kulki ympyrää käytävällä.

"Jenah, miten jaksat olla noin tyyni?" Joe tiedusteli, kun oli päättänyt siirtyä odotushuoneeseen. "No, eihän äiti siihen kuole" Jenah sanoi ylitärkeällä äänellä. ", ja sitäpaitsi, minäpä tiedän, ettei me olla täällä yksin, ja mietin viitsinkö mennä yläkertaan.." tyttö mutisi. "Jaahas. No, vahditkos pikkuveljeäsi, kun minä käyn ostamassa kahviosta vähän kahvia.." Joe mutisi mennessään hissille.

Ylös tullessaan Joe huomasi penkillä jotain tuttua.

"Seth!" Joe huudahti ennen kuin edes kerkesi ajatellakaan äänen tukahduttamista. Seth nosti katseensa nopeasti Joeen ja loi mieheen tulkitsemattoman katseen.

"Jotenka, mitä sinä teet täällä?" Joe kysyi hienovaraisesti. Hän oli kuullut Lillyltä, että heidän eronsa jälkeen Seth oli ollut helposti kimpaantuva. "No, mitäpä tässä. Vaimo synnyttää toista poikaa meille.." Seth sanoi hieman poissaolevasti.

"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" kuului melko lähellä olevasta huoneesta. "Tuolla juuri." Seth sanoi ja osoitti ovea, jonka takaa ääni oli tullut.

"Jaa-a." Joe sai sanotuksi. Ihme kun ei kysele, mitä mimä täällä teen... Joe ajatteli hiljaa mielessään ja istuutui vieressä olevalle sohvalle haettuaan kahvinsa.

Pitkän aikaa vallitsi kiusallinen hiljaisuus, kunnes Seth avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sitten kaiuttimista alkoi kuulutus.

---------------------------------

"ÄRGHÖYHG! TULISIT ULOS SINÄ- !" Lilly karjui, eikä ihme, että hoitajien täytyi laittaa korvatulpat pystyäkseen kuulemaan edes omat ajatuksensa. Huudon päätyttyä Lilly sulki silmänsä, jolloin hoitajat katsoivat toisiinsa viittoen Lillyn karjunnasta.

"Öh, voitte ottaa hänet nyt syliinne, jos haluatte...?" toinen hoitajista sanoi vauva sylissään. "Ah, ha, huh.." Lilly puuskutti ja otti tyttönsä syliinsä.

---------------------------

"Tuoretta isää pyydetään tulemaan kiireisesti alakerran hoitohuoneeseen numero 271" kaiuttimista kuului, ja Joea havahtui. Tarkoittiko kuulutus minua? Huone 271.. Oh, se olen minä! Joe mietti ja pongahti ylös sohvalta (jolle oli istuutunut muuan mummeli, joka selitteli ummet ja lammet pojanpojastaan, joka oli nyt syntymässä, ja joka vielä jonain päivänä valloittaisi presidentin paikan Sealandissa), ja kiirehti hissiin.

Joe pinkoi menemään hissistä ja pian hän jo oli tuoreen tyttärensä ja vaimonsa luonsa lepertelemässä molemmille. ("Oioiooi. Itin tuutilullalla! Tuitui!")

Pian Jenah ja Drakekin tulivat onnellisen perhetapahtuman seuraan. "Oi, äiti kun se on suloinen! Onko se tyttö?" Jenah kysyi ihmeellisen asiallisena, ja veti äitinsäkin hiljaiseksi. "On, hän on tyttö. Ja jos isäpuolellesi käy, haluaisin nimetä hänet jollain A:lla alkavalla nimellä?" Lilly sanoi puoliksi Joelle, joka nyökkäsi tyytyväisenä.

---------------------------

Lähtöpäivänä taksissa vallitsi ihmeellinen tunnelma: kuskilla oli selvästi huono päivä, mitä nyt murisi, kun Joe ilmoitti määränpään, Lilly oli innoissaan perheenlisäyksestä jota katseli  herkeämättä, Joe vaitonaisena "kuunteli" Lillyn nimiehdotuksia, Jenah luki filosofista kirjaa puoliääneen ja Drake nukkui kuola poskella ja peukalo suussaan. Kotona Hiekka-ahon kartanossa elämä oli muuttunut täysin sitten viimenäkemältä, siis sitten, kun sinne asti päästiin.

-------------------------------------

"Jaa, tulisit huomenna? No, mikäs siinä.. Tule sitten vain.." Seth lorotti puhelimeen vaitonaisena kuin olisi unohtanut tyttärensä tyystin. "Okei, moikka!" Jenah kiljaisi luuriin ja sulki sen. "Kukas se oli?" Stella uteli puhelun jälkeen. "Öh, lapseni Jenah, edellisestä 'liitostani'.." Seth mutisi, ja Stella kuittasi asian pelkällä olankohtautuksella: ei hän halunnut udella enemmän, kuin aviomiehensä hänelle halusi kertoa.

-----------------------------------------

Philip toi koulusta kotiin Jenahin, Sethin sovittua tapaamisen perjantaille.

Pitkään Philip katsoi Jenahia ilkikurinen ilme  kasvoillaan. "Mitä?" Jenah kysyi hämillään, mutta vastauksesi hän sai vain puuskahduksen. Poika lähti puuskauksen jälkeen harppomaan kohti toista etuovea.

"Äiti! Äiti!" Philip huusi, ja Jenah yllättyi, kuinka joku voikin olla niin ylimielinen - kuin Harry Potterin Draco Malfoy!

"No mitä, kultaseni? Älä huuda, pikkuinen herää." Stella rauhoitteli poikaansa. "Se outo tyttö tuli just." Philip töksäytti ja loi mitäs minä sanoin-katseen äitiinsä. "ISÄ!" hän karjaisi.

Seth astui portaita alas, ja avasi oven. "Tule sisään" Seth sanoi ystävällisesti. Tilanne ei kenenkään mielestä ollut erityisen mukava, kun kiusallinen hiljaisuus valloitti huoneen, ja kaikki, tuijottivat Jenahia. Stella tärkeilevällä ilmeellä, Seth ystävällisesti ja Philip ylimielisesti.

"No, mutta! Hienoa saada sinut tänne!" Seth lopulta havahtui, ja halasi tytärtään, joka myöntyi halaukseen. *Kröh* "Siirtyisimmekö, tuonne keittiön puolelle jotta voisimme jutustella hieman lisää?" Stella esitti muodollisesti, joka kelpasi kaikille.

"..Ja sitten Bertil hyökkäs, ja se osu suoraan Gerogen naamaan...!" Philip selitti innoissaan. Eikö tässä ollutkaan kyse mnusta? Ei siis sillä, että haluaisin olla huomion keskipiste, vaan, kun, minähän tulen tänne ensimmäistä kertaa, ja tuo älykääpiö vaan höpöttää jostain koulunäytelmän jälkeisestä välikohtauksesta pihalla.. Jenah uppoutui ajatuksiinsa.

'Vihdoin' Jenahin oli aika lähteä, jolloin kaikki vaikuttivat hieman helpottuneilta. Jenahin lampsiessa kohti kotiaan Stellan mielessä pyöri vaikka ja mitä. Mitä tuo pikkutyttö luulee oikein tekevänsä? Hajottaa meidän perheidyllimme? Ehei, se ei tule onnistumaan....

--------------------------------------------

Aika kului ja (kaikkien) lapset kasvoivat. Uusin tulokas Stormien perheessä nimettiin Annabeliksi. Jenahin syntymäpäivä läheni, ja tyttö olisi kohta neljäntoista.

Syntymäpäiväänsä edeltävänä iltana Jenah päätti mennä ulos tuulettumaan. Että lumisade sitten olikin kaunista!

Vailla kunnon tekemistä Jenah otti haravan käteensä, ja alkoi haravoida syksyn vanhoja lehtiä, joita kukaan ei ollut jaksanut kerätä kompostiin. Samalla hänen mieleensä juolahti ajatuksia päästä päähän. Miksi Stella oli ollut niin halveksiva häntä kohtaan? Ja mikä ongelma sillä Philipillä oikein oli?

Jenah upotti ajatuksensa isästään ja tämän uudesta perheestä lumen sekaan ja alkoi todella nauttia, vaikka ulkona olikin rutkasti pakkasta.

--------------------------------------

Syntymäpäivästä oli kulunut jo muutama kuukausi, ja Jenah viihtyi vieläkin ulkona miettimässä omia asioitaan, ja miksei välillä kavereidenkin. Lahjaksi hän oli saanut muutaman tuoksukynttilän (yhden metsäntuoksuisen ja kaksi vadelmantuoksuista), lapaset ja rahaa (jolla sai sitten itse ostaa haluamansa meikkisetin).

Pihaleikit eivät tehneet pahaa, vaikka olikin jo 14- vuotias, ja pikkusiskonkin kanssa riitti aina puuhasteltavaa lumen tiimellyksessä, milloin rakennettiin Annabelin tahdosta lumiukko, milloin lumienkeliperhe. Jenah nautti itse lumiukon rakentamisesta, mutta piti visusti huolen, etteivät hänen ystävänsä saisi tietää moisesta: maine oli kaikki kaikessa yläasteella.

Nyt se näyttää hienolta! Vielä tuosta ja tuosta.. Taiteellista näkemystä tytöllä riitti vaikka lampaille syöttää, ehkkä sen takia juuri ihmiset katsoivat häntä kieroon. Huomenna olisi taas uusi tapaaminen isän kanssa, tosin kahden kesken. Ne tapaamiset kun oli sovittu jo kaksi viikkoa sitten.

Drake oli kutsunut äitinsä ruokailuhuoneen pöydän ääreen kriisikeskusteluun, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa. "Niin, Drake, halusit puhua jostain?"

"No, kun minä tuota..." Drake sopersi. Ei hän ennen ole ollut niin ujo, hänhän kailotti iloisesti senkin, mitä vessareissulla oli tullut. "Ääh, meidän luokalla on yksi tyttö.. Öääää, ei tämä niin tärkeää ole! Nähdään joskus myöhemmin-" Lilly kiskaisi poikaansa hiasta, kun tämä oli jo livistämässä paikalta.

 "Niin, se tyttö?" Lilly jatkoi. "No, kun. Minä tavallaan... *köh* vähä niiku tykkään siitä" Drake mutisi ja huitoi käsillään. "Aaa. Olet ihastunut." Lilly tarkensi ymmärtävästi. "No, juu.." Drake sopersi ja hymyili sitten valloittavasti äidilleen. Draken poskille levisi syvä puna. "Äöö, ei se ole tärkeää.. Minä meen pelaamaan Black Opsia.." "Höps! Ethän sinä edes saa pelata sitä!" Lilly komensi. "No, jaa. Runescapea?" Drake hymyili säteillen ja Lilly myöntyi.

------------------------------------------------

Siirrytäänpä ajassa taaksepäin, vaikka siihen, kun Lilly odotti Drakea.

Toisen puolen Stormeilla meni loistavasti. Stephen ja Farrah olivat kihlaantuneet noin kolme kuukautta sitten, eivätkä olleet suunnitelleet tulevaisuuttaan sen kummemmin.

Lapsista ei ollut ollut sitten puhettakaan, Stephen mahtoi olla koko ajatusta vastaan. Haluan nauttia vapaudesta! hän jaksoi aina jankata.

Farrahin mieltä painoi kuitenkin yksi asia: viimeaikoina hän oli voinut pahoin ja ruokahalukin oli kasvanut merkittävästi. Oliko hän raskaana?

Farrah imaisi raitista ilmaa keuhkoihinsa, ja päätti kertoa Stephenille. Eihän hän voinut sitä loputtomiin salailla!

Samassa Stephen astui leikkikehään, joka oli ollut tontilla jo ostohetkellä. "Farrah-kulta. Mikäs sinulla on? Vaikutat jotenkin alakuloiselta." Steve kysyi huolissaan. "Nokun.. Tuota.." Kertominen tuntui vaikeammalta kuin Farrah oli osannut kuvitellakaan. "Minä vähän luulen että minulla on pulla uunissa...." hän mutisi.

"I-ihanko totta?" Steve kysyi hieman epäuskoisena. Farrah nyökkäsi katsoen edelleen jalkoihinsa. "No, mutta eihän hätä ole tämännäköinen! Mehän ollaan kihloissa! Eikai se estä yhden lapsen tuloa. Eihän?" "Niin, muttakun minä luulin, ettet sinä tykkää lapsista, saatikka sitten itse halua sellaisia.." "Ärh, menköön se luulo!" "Ihanko totta! Oi, Steve, sinä se sitten olet kultainen!"

"Ooh. Tulehan tänne!" Stephen sanoi ja vetäisi kihlattunsa syliinsä.

Raskaus sujui ilman suurempia ongelmia, ja paljastui, että pian Farrahia ja Stepheniä siunattaisiin tyttölapsella.

Stephenin ollessa töissä (ja laiska) Farrahin täytyi tehdä kaikki pihatyöt, joita riittikin ihan mukavasti.

Kyllä hän kerkesi jotenkin myös opiskella vauvoista, ja niiden hoidosta. Stephenin opiskelut jäivät tosin vähän vähemmälle.

Aikaisen äitiysloman saanut Farrah oli tekemistä vailla päivät pitkät, kun tarjoilijan hommia ei päässyt tekemään. Vintiltä löytyikin 10 vuotta pölyttymässä olleet maalausteline ja -kangas, joten Farrah päätti kokeilla, vieläkö ovat maalaustaidot tallella.

Vihdoin synnytyksen jälkeen tyttö saatiin terveenä kotiin, eikä Farrah voinut pitää näppejään erosta tytöstä, niin suloinen hän oli. Nimeksi hänelle päätettiin yksissätuumin antaa Sara.

Sara oli hyvin hiljainen lapsi, ei edes vinkaissut, paitsi silloin, kun tuli nälkä.

Lapsensa takia Farrah ja Stephen päättivät mennä naimisiin, vaikka Stephen vähän vastustikin ajatusta, mutta Sara oli niin suloinen, että mies suostui lopulta. Saran sukunimeksi kuitenkin jäi Storm..

Nyt olemmekin jo nykypäivässä. Sara on siis noin Draken ikäinen.

-------------------------------------

Palatkaamme taas menneisyyteen. Siirrymme monta vuotta taaksepäin La Fiesta Techiin, jossa Tina ja Josh opiskelevat.

Joshilla ja Tinalla meni mukavasti, pari oli mennyt kihloihin viime viikolla, ja häät olisivat tiedossa heti, kun pari muuttaisi Joshin kotikonnuille Sealandiin. He kävivät molemmat siis yliopiston kolmannen vuoden kevätpuolta.

Vaikka pari olikin hulluna toisiinsa, ja kahvilavuoroissa menikin aikaa, oli silti opiskeltava, sehän se on se yliopiston pääasia. Molemmat läpäisivät neljännen vuoden molemmat loppukokeet arvosanoin 4.0!

Louise oli kuusissakymmenissä, ja tottakai pyöreitä lukuja pitää juhlia rankalla kädellä. Vieraaksi ei tosin päässyt kuin aviomies (meinasin kirjoittaa aivomies :D) Alpertti.

Louise mietti ja mietti, mit toivoisi, mutta mieleen ei juolahtanut muuta kuin kostoa Stormin suvulle. Vieläkö vaimoni on niin höppänä että jaksaa jauhaa kostoa sille kokille?, Alpertti mietti moneen kertaan.

Joshin ja Tinan päästyä turvalliselle Sealandin saarelle, ei aikaakaan, kun Tina huomasi olevansa raskaana. Joshille oli kerrottava ilouutinen hetimiten!

Josh ja tämän vanhemmat (etenkin Louise) ottivat raskauden iloisesti, ja juhlivat sitä limonadikesteillä häitä edeltävänä päivänä. Hääpaikka oli suunniteltu Tinan toiveiden mukaan, ja Louise oli itse ommellut Tinan mekon.

Häihin eksyi pari tuntematonta vierasta, ilmeisesti he olivat Tinan pikkusisko ja veli, mutta sitä ei kukaan jäänyt ihmettelemään, kun mystiset vieraat katosivat heti vihkimisen jälkeen.

Tina oli onnensa kukkuloilla, samoin Josh - vihdoin he saivat toisensa!

Kun sormukset oli ujutettu ja vihkivalat lausuttu, siirryttiin juhlimaan taas limonadilla ja tanssiaskelilla.

Raskaus sujui kuten pitikin, paitsi synnytystä saatiin odotella kokonaisuudessaan 9 kuukautta 3 viikkoa.

Lapsi syntyi täysin terveenä, pojan nimen sai päättää Louise. Ray on siis uusin tulokas O'Neillin perheessä.

Tinan ja Joshin makuuhuoneen sänkyä päästiin kokeilemaan tositoimiin vasta Rayn syntymän jälkeen. (Selitys tähän lopputekstissä) Pian Tina huomasi olevansa taas raskaana.

Raysta kasvoi suloposkinen pellavapäinen pieni tuhoaja, joka laittoi kaiken eteensä tulevan suuhunsa.

Tina tunsi tällä kertaa olonsa rauhallisemmaksi, kuin ensimmäisellä raskausajalla. Oliko tämä sitä tyyntä myrskyn edellä?

------------------------
Aamen. Vihdoin sain tämän valmiiksi! *huh*
Menihän siinä kuukausi :D

Jouluextra suunnitteilla, saa nähdä tuleeko :> Mutta se ei sitten olisi niinkuin kunnollinen osa, vain extra :)

Niin, tosiaan. Tuo Tinan raskaus sai alkunsa jo yliopistovaiheilla, tosin silloin, kun molemmat olivat jo läpäisseet yliopiston. Eli sillä ajalla, kun siellä saa viipyä vielä sen 3 päivää. Pidin niille rehvit :>

Ja tosiaan, meinasin yhdessä kohdassa kirjoittaa aivomies, kyllä osaankin sitten kirjoittaa koneella :D

Ja juu, kommentteja olisi kiva saada muutama :)
Tämä osa oli sitten vähän niikuin tyyntä myrskyn edellä, ensiosa vähän jännempi :)

+ Hyvää Itsenäisyyspäivää vain kaikille :)