Osa 7. Perhe on pahin

Kuulkaas naatit. Minulla oli palaa tämänkin osan kanssa hermot, koska tuo Lillyn raskaushommelin suunnittelu ja toteutus ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä. :D Osa sijoittuu melko pitkälle aikavälille ja on (minun mielestäni ainakin :D) melko tapahtumarikas. Jotkut tapahtumat tulivat jopa minulle yllätyksenä, joka on uutta, koska tykkään suunnitella kaikki varman päälle. Suunnitelmiin tulee tosin aina muutoksia. Päästän teidät kuitenkin enemmittä löpinöittä lukemaan. Ja älkää syyttäkö, jos osa jäi vähän rammaksi :>

"Charlie kulta, et usko kuka kutsui minut eilen kylään, Lilly!" Heidi sanoi suu täynnä munakasta. "Jaaha, mitäs hänelle kuuluu?" Charlie mutisi. "No sitä sun tätä... Äh, en kestä tätä enää! Meistä tulee isovanhemmat!" "MITÄ!?" Charlie huudahti ja nousi paikaltaan. "Siis onko Farrah..?" "Ota rauhallisesti, istu alas. Ja ei. Ei Farrah." "No, no miten sitten..?" "Lilly tietenkin. Meidän Lillymme.." Heidi vajosi omiin unelmiinsa. "Mitä, kenen kanssa?" "Hoh. Sinä se et sitten ole korva höröllä kampuksen juoruille ollenkaan. Annas minä selitän. Ensin, kun Lilly tuli kampukselle, hän alkoi seurustelemaan Stephenin kanssa. Stephenin petettyä Lillyä Farrahin kanssa, Lilly jätti hänet, ja saman vuoden toukokuussa, hän alkoi seurustelemaan Sethin kanssa. Ja tässä ollaan vuotta myöhemmin. Kyllä, kyllä. Onhan tämä suuri juttu, joka mullistaa elämämme täysin, mutta minä ainakin haluan kokea isovanhemmuuden ennen kuin heitän pyyhkeen nurkkaan." Heidi lateli ja mättäsi taas ruokaa suuhunsa. "J-jaha." Charlie sai vain tokaistua. "Onneksi ne rakennusmiehet saivat tämän uuden talon valmiiksi, sillä täällä on paljon mukavampi asua, kuin siinä pienessä mökissä." Heidi puheli itsekseen (kuten aina) ja lappasi sitten astioita tiskattavaksi tiskialtaaseen.

Kun raskausuutiseen oltiin jo totuttu kampuksella, ei siitä tehty numeroa. Seth teki Lillylle joka aamu hedelmiä ja jugurttia aamiaiseksi, se oli kuulemma hyväksi vauvalle.

Kevättä puski joka tuutista sisään maaliskuun avartuessa. (Sorry yökuva)

Myös vauvat ja mahat niiden mukana kasvoivat. "Oi, että. Haluaisin hänet jo syliini!" "Voi, seth, eihän hän synny vielä kuuteen kuukauteen." Lilly sanoi kultaisella äänellään. "Jos hän on tyttö, hänestä tulee varmasti yhtä kaunis, kuin äitinsä." Seth sanoi silittäen Lillyn pömpöttävää mahaa. "Hah, ensi kuussa ultraäänessähän se nähdään." Lilly naurahti. "Jännittääkö?" Seth kysyi. "Juu, kyllähän se jännittää, ensimmäistä kertaa kun olen raskaana." Lilly sanoi ja sulki Sethin syliinsä.

Myöhemmin päivällä kun luennoilla oli käyty ja sukulaisille soiteltu Lilly ja Seth saivat vihdoin omaa aikaa, jonka he käyttivät senkin vähäisen toisilleen.

"Kuule. Onko sulla tänään 'illalla' menoa?" "Ei mulla ainakaan pitäis olla." Lilly vastasi ja hymyili. "No, tuu sitten mun kaa kahvilaan, mulla on sulla pieni yllätys" Seth vihjaili. "Miten vain haluut" Lilly sanoi ja rutisti miestä itseään vasten.

--------------------------------------------

"Niin, mä puhuin siitä yllätyksestä.."

"..kaunokainen.."

Noniin, Seth, nyt lähti.. "..tuutko, sä Lilly, mun vaimoksi?" "Oi, oi tulen!" Lilly kiljaisi, sovitti sormusta ja suuteli hellästi Sethiä.

Lukiessaan tenttiin ja Sethin ollessa luennolla Lilly tunsi sen. *PÖM* "Oh!" Vauva potkaisi. *PÖM* *PÖM* "Ooi." Lilly huokaisi, laski kirjan sohvalle ja piteli vatsaansa. "Nyt hän jo potkii.." Lilly kuiskasi ja kohotti katseensa ylös. Kyynelet kipusivat hänen silmiinsä.

Sethin tullessa parin minuutin kuluttua sisälle Lilly paiskasi kirjan sohvan pehmusten uumeniin ja ryntäsi halaamaan kihlattuaan. "Kulta, hän potkaisi!" Lilly kiljaisi. "Mitä?! Oih! Saanko?" Seth painoi kätensä Lillyn vatsalle ja Lilly nyökkäsi. "Ooh. Hänestä kasvaa oikea potkunyrkkeilijä." Lilly naurahti.

Opiskeluelämä sujui rauhallisesti muitta mutkitta. Kolmas vuosi yliopistossa kului kuin unessa, ja kesäkuun alkuun oli enää muutama hassu päivä. Ultraäänessä käytyään pariskunta oli itkenyt vuolaasti, näkiväthän he tyttärensä ensimmäistä kertaa. 

Lilly mietti pitemmän käden kautta raskausaikaansa, ja päätti anoa lupaa viettää neljäs vuosi kotona leväten, mutta silti opiskellen. Professori Wood antoi kuin antoikin luvan kuultuaan Lillyn tilanteen, ja kaikkien opiskelijoiden onneksi Professori Wood oli La Fiesta Techin rehtori.

"Kuule, Seth. Minä sain luvan viettää viimeisen opiskeluvuoteni kotona, mutta en haluaisi viettää sitä yksin. Mietinkin, että jos sinäkin kysyisit Professori Woodilta lupaa olla kotona, ihan vain tytön isänä." Lilly aloitti hienovaraisesti, mutta hänen äänensä alkoi täristä loppua kohden. "Kulta, tottakai minä nyt sinun takiasi kysyn. Haluan olla osana tyttömme elämää, kun laskettu aika lokakuun loppuvaiheilla tulee. Ja haluan olla mukana synnytyksessä, vaikka se onkin monien mielestä hermoja raastavaa, kun ei tiedä mitä tapahtuu." "Mmm.. Sinä olet aina niin huolehtivainen." Lilly huokaisi helpottuneena ja painoi päänsä Sethin olkapäälle.

--------------------------

Kuten sanottu, kolmas vuosi hiipi ohi kuin hujauksessa. Yhteisten aikojen muistoksi kampuksella, Lilly ja Seth istuttivat etupihaan, aivan postilaatikon tuntumaan pienen pihjalan, joka kasvaisi ja muistuttaisi kaikkia sen ohi kulkevia Sethistä ja Lillystä.

Farrah katkaisi myös välinsä biologiseen perheeseensä, ja kotiutui Stephenin kanssa asuntolaan Steven "kamujen" luokse. Arvosanatkin laskivat merkittävästi, vaan eivätpä nuoret jaksaneet niistä välittää.

------------------------------------

 

"Mm. Nyt minun kyllä pitää jo mennä, vaikka eihän se taksikaan ole vielä tullut" Lilly totesi ihanan hetken päätyttyä. "Ääh, miksei Professori Wood antanut minunkin mennä kotiin - tai no, sinun kotiisi - viimeiseksi vuodeksi? Olenhan minä sentään lapsen isä ja haluan olla tukenasi." "No, ehkä hän ei vain ymmärrä. Mutta minun kyllä oikeasti täytyisi jo mennä." Lilly sanoi vilkuillessaan taakseen. Samassa taksi porhalsi vuokrakämpän eteen, ja Lilly pääsi lähtemään.

Lillyn lähdetyä kohti Sealandia Seth yritti vielä kerran saada Professori Woodia taipumaan. Puolen tunnin viestienvaihdon ja niihin kirjoitettujen suostuttelupyyntöjen jälkeen Wood vihdoin ymmärsi tilanteen ja päästi Sethin kotiin. Nyt ilouutiset oli enää kerrottava Lillylle.

----------------------------------

Lilly oli tullut alle tunnissa lautalla takaisin Sealandiin, saarelle, jolla hän itse oli syntynyt, ja jolla Heidi oli aloittanut suvun, toisin sanoen kotiin. Taksista noustuaan kuski oli lapannut matkalaukut postilaatikkoa vasten, ja ajanut tiehensä Lillyn antaessa maksun jo puolivälissä matkaa. Vastaanottoa kotiin Lilly oli pelännyt kaikkein eniten jo siitä lähtien, kun oli saanut luvan kotiin. Heidin kehonkieli teki ristiriitaa keskenään, vilpitön hymy ja kädet tiukasti puuskassa kertoi sitä, että hän oli onnellinen nähdessään Lillyn, mutta ei ollut yhtä iloinen raskaudesta, vaikka oli hänestä tietenkin mukava tulla isovanhemmaksi. Charlie ei edes viitsinyt katsoa tyttärensä silmiin. Tämä vältteli Lillyn katsetta, ja hänen päänsä heittelehti puolelta toiselle, niinkuin ei olisi halunnut olla koko tilanteessa. Lilly häpeillen ja epävärmasti alkoi ottaa askeleita kohti portaita, ja vanhempiaan.

Ollessaan parvekkeella asti Heidi tarrasi kiinni ja halasi tiukasti. "Minulla on ollut niin ikävä sinua. Harmi, ettei Farrah-kulta ole ottanut vieläkään yhteyttä sen teidän jupakkanne jälkeen." Heidi porisi nopeasti, viimeisen lauseen kuin ohimennen.

Halattuaan äitiään Lilly ojensi käsivartensa isäänsä kohti. Olihan tämän pakko lämmetä tyttärelleen, vaikka raskaus ennen aikojaan olisikin ollut hävettävä teko.

He siirtyivät sisälle keittiön pöydän ääreen juttelemaan kuulumisia, tuoreita juoruja ja kuuminta aihetta, vauvan sukupuolta. "Onko ensimmäinen lapsenlapsemme siis tyttö vai poika?" Heidi kysyi innosta hyppien tuolissaan. "Varo äiti, tuolithan näyttävät olla niin heikkoa tekoa, että minun istuessani joku kerkesi jo narahtaa. Jos sinä aiot siinä vielä hyppiä, niin minä en siivoa tuolin jäännöksiä." Lilly luennoi äidilleen. "No, mutta, siis. Vauva on tyttö." "Oii! Olen aina halunnut tyttärentyttären!" Heidi kiljaisi. "Sinä olisit sanonut samoin pojastakin." Charlie huomautti näsäviisaasti. "Vaikka hän syntyykin tuossa syys-lokakuun vaihteessa, ja nyt on vasta kesäkuu, ajattelimme nimeksi Elizabethia" Lilly kertoi. "Minusta se on kyllä turhankin hienostelunimi, mutta jos se on Sethille niin tärkeää, niin sitten minä suostun siihen."

-----------------------------------------

Seth näppäili puhelimen numeron, ja odotti ja odotti. "Lilly Stormeilla" kuului puhelimen toisesta päästä. "Hei kulta, ajattelin vain ilmoittaa, että pitkän ja tuskallisen anomisen jälkeen Wood antoi sittenkin luvan minun tulla sinne kotopuoleen!" "Ooh! Ihanaa! Meidän pitää sitten alkaa sisustaa yläkerran makuuhuonetta *KÖH*" "Niin no, se on vasta parin viikon päästä, kyllä te siinä ajasse sen kerkiätte laittaa kuntoon, vai mitä?" "Niin, eiköhän se onnistu. Onneksi Professori Wood ymmärtää aina, vaikka sitä pitäisi takoa hänen päähänsä lihanuijalla" Lilly naurahti. "Niin. Haha. Nähdään mussu!" Seth kailotti puhelimeen.

Pari viikkoa oli pieni aika kaikkien elämässä, joten se hurautti nopeampaa, kuin kukaan olisi kerinnyt lukea viisi tuntia päivässä SimCityn perustuslain historian.

"Oo, sieltä tulee ihana Lillyni!" Seth kiljaisi taksista noustuaan ja riensi rutistamaan kihlattuaan oikein olan takaa. "Ooh! Onpa ihana nähdä sinua! Luulin, ettei tämä erossaolo niin kauheaa olisi, mutta alkoi olla ikävä jo viikko sitten." Lilly naurahti ja Seth nosti tämän ilmaan.

Kun he menivät sisälle takaovesta kiherrellen ja kuherrellen Heidi istui keittiön penkillä ja yllätti nämä. "Mihinkäs te olette matkalla?" hän kysyi tiukalla äänellä, jota Lillykään ei ollut aiemmin kuullut. "No, me tuota ööm.." "Niin. Aiottehan te edes häät pitää ennen kuin tuo - " Heidi osoitti Lillyn yhä kohonevaa vatsaa. " - tuo syntyy?" hän tivasi. "Niin, kulti, aiotaanko me? Minusta se kannattaa, ettei siitä tulisi avioton. Vanhempani eivät tykkäisi." Seth kysyi pyytävä ilme kasvoillaan. "No, jos kaikki ovat sitä mieltä.." Lilly aloitti, mutta ei kerinnyt pidemmälle, kun Heidi alkoi jo hössöttää. "Oih! Minä laitan sinun hiuksesi oikein koreaksi, ja ompelen puvun..!" Heidi huudahti innokkaalla äänellään ja katosi jonnekkin yläkertaan.

"Mutta, hääasioista toiseen, millaista vikimispaikkaa sinä olit ajatellut?" Seth kysyi. "No.." Lilly vaikeni ja uppoutui omiin ajatuksiinsa.

"..Sellaista, jossa vihkikaari olisi suuren itkupajun oksien alla, ruusupuskia siellä täällä, ja vieraiden penkin ihan siinä vieressä." Lilly sanoi haikeasti. Seth nyökkäsi kuin olisi saanut vision, ja katosi niine hyvineen.

-----------------------------------

Hääpaivän aamuna Lilly oli niin jännittynyt, ettei saanut kovin unta. Jo viideltä aamulla hän kampesi sängystään ja alkoi valmistaa jo aamiaista. Tiskatessaan astioita, joilta oli eilen syöty, hän sattui vilkaisemaan ikkunasta, ja näki jotain.

Seth oli laittanut kolmessa viikossa pystyyn sellaisen vihkimispaikan, mistä Lilly kertoikin! Voi että hän oli ihana mies!

Kun muutkin olivat hereillä noin puoli seitsemältä, käytiin kiivasta keskustelua, oliko Lillyn mekko liian tiukka vauvalle.

Päivällä kolmelta, kun häät olivat enää tunnin kuluttua, Lilly pynttäytyi viime hetkeä varten. Heidi sattui kävelemään ohi, ja voihkaisi. "Voi! Minunhan piti laittaa sinun hiuksesi. No, meillä on kolme varttia aikaa, kyllä me kerkiämme!" Heidi alkoi hääsätä: hakea saksia, paplareita, pompuloita, ja vanhanaikaisia pinnejä. Sen jälkeen sormet kävivät vikkelästi läpi jokaisen jakauksen morsiamen päänahassa, ja valmista jälkeä tuli jo puolessa tunnissa.

Kun kaikki oli valmista hiuksia myöten, oli aika aloittaa. Vieraita ei kutsuttu sitten Heidin ja Charlien, joskin harvat kutsutut olivat myöhässä.

Kun mattimyöhäiset olivat tulleet - tosin hengästyneinä ja hiukset joka ilmansuuntaan - voitiin seremonia aloittaa. Ensin hääpari lausui toisilleen kirjoittamansa valat, ja kun ei bestmaneja tai kaasoja kolmessa viikossa keritty hankkia, sormukset sijoitettiin vihkikaaren takana olevalle kivelle vihkivalojen ajaksi.

Kun kaikki toimitus oli tehty, "yleisö" nousi seisomaan ja taputtaen Lilly ja Seth saivat toisensa.

Kun myöhässä olevat vieraat olivat kadonneet taloon nauttimaan shamppanjasta, alkoi nuori - ja miksei vanhakin - lempi kukoistaa.

Hääkakun leikkauskin sujui muitta mutkitta. Lillyn keritessä leikata kakku ensin, sai Seth kokea kakun suussaan.

Noin viikko häiden jälkeen oli jo elokuu..

..Ja siitä alkoivat synkät ajat..

Elokuun alussa Heidin päivät alkoivat olla lopusaan; vanhuusajan sairaudet vaivasivat häntä loppuun asti.

Lilly yritti parhaansa mukaan lohduttaa Charlieta, joka suri eniten. Joinakin öinä tämä ei saanut edes unta, ja Lillyn piti mennä keittämään kuumaa kaakaota isälleen.

Charlie vajosi syvään masennukseen, ja tiesi itsekin, että ei hänelläkään kovin monia vuosia elinaikaa olisi.

Vanhaan taloonkin iski homevaurio, eikä se ollut enää käyttökelpoinen. Niimpä heidän piti muuttaa muualle.

Uuden elämän aloittaminen ei ole mitään helppoa puuhaa, varsinkaan jonkun läheisen kuoltua. Stormit päättivät muuttaa rantaan, vastarakennettuun Hiekka-ahon kartanoon.

Tupaantuliaisiin kutsuttiin vanhoja perhetuttuja, ja miksei tuntemattomiakin. "Niin, tuota. Aiotteko te sisustaa talon uudelleen?" pöydän päässä istuva Eleanor kysyi isäntäväeltä. "No, tämähän oli aika hyvin jo kalustettu, joten, ei meidän varmaan edes tarvitse sisustaa täällä." Lilly sanoi, hänen viimeiset sanansa uppoutuivat hampurilaiseensa. "Paitsi, eihän se meitä kiellä laittamasta lisää tarpeellista tavaraa" Seth lisäsi. Charlie oli ollut Heidin kuolemasta asti mykkänä, eikä kukaan uskonut hänen enää sanovan mitään.

Ja kaikki, jotka niin luulivat, olivat oikeassa. Charlie ei puhua pukahtanut ennen kuolemaansa. Illalla aina ennen nukkumaanmenoaan hän kirjoitti lapun, jos sattui vaipumaan uneen viimeisen kerran. Viimeiseksi ajatuksekseen hän kirjoitti, että jos tämä yö oli ratkaiseva, hän olisi onnellinen, ja halusi tulla haudatuksi Heidi- vaimonsa viereen.

Vain pari viikkoa Charlien kuolemasta Lillyllä oli levoton olo. Kuin hän ei pystyisi nukkumaan. Ihan kuin jotain tapahtuisi tänä yönä. Seth oli kehottanut vain mennä vuoteeseen ja olla ajattelematta mitään. Lilly itsekin uskoi, että viimeaikaiset tapahtumat vain valvottivat häntä, joten hän päätti mennä petiin.

Kuitenkaan hän ei saanut unta, ja nousi suosiolla. Lämmin maitohan aina nukuttaa, joten kaikki keinot olivat käytössä. Lilly päätti mennä keittiöön tekemään lämmintä maitoaan.

Lilly tunsi jotain märkää jaloissaan, ja jalkapohjissaan. Housut olivat märät. "SETH!" hän karjaisi. "NYT SE TULEE!"

Supistukset alkoivat voimakkaina. Yläkerrasta kuului kolinaa, joka oli merkki siitä, että isi oli tulossa.

"SSSOITA AMBLUANSSSSSSI!" Lilly karjui, ja niinhän Seth tekikin, kun oli toipunut shokista. Puoli kahdelta tiistaina ambulanssi porhalsi Hiekka-ahon kartanon edustalle, ja vei nuorenparin synnytysosastolle.

------------------------------------

Marraskuussa parin kuukauden ikäinen Jenah oli nimetty sairaalassa, koska Lillyn ja Sethin mielestä tyttö oli näyttänyt ihan Jenahilta.

Illalla oli taas perhekokous, Seth kun tuntui järjestävän niitä liikaakin. "Kulta, minua on alkanut tuo meidän rahatilanne huolestuttaa." hän aloitti. "Jaa, no minä olen yrittänyt etsiä kyllä töitä.." Lilly vastasi ja vilkaisi miestään. "Nythän kun olemme kotona, ja opiskelemme neljättä vuotta, ja meillä on Jenah, ja on vasta marraskuu, niin minä vähän luulen, ettei kukaan olisi edes halukas palkkaamaan kahta opiskelijaa yhtään minnekkään. Paljonko ne sinun vanhempasi antoivatkaan perintörahoja?" Seth kysyi. "No, ehkä vähän päälle kymppitonni.." "KYMPPITONNI?! Sehän on mahtavaa! Eihän meillä sitten niitä rahahuolia olekaan niin paljon, kuin kuvittelin." Seth kiljaisi ja katosi jonnekin olohuoneeseen.

Aika kului, ja sen huomasi ainoastaan siitä, kun lumi alkoi sulaa kevättä kohden, ja jalkapallokauden finaaliottelu lähestyi.

Toukokuussa puolivuotinen Jenah jokelteli jo iloisesti, naurahtelikin välillä. Tytöntyllerö oli vanhempiensa aurinko. Lilly oli vihdoin saanut töitä - osa-aikaisia tietenkin - viihdealalta. Lastenkutsujen naurattajana tai muuna vastaavana. Lilly sai hyvää harjoitusta, miten käyttäytyä, kun tyttö vähän kasvaisi. Seth oli vieläkin työtön, lähellä sijaitseva kirkko ei ollut pariin vuoteen kaivannut uusia harjoittelijoita. Lähin kirkko sen jälkeen oli seuraavalla saarella, Sealandista länteen, Lakefordissa. Lauttamatka saarten välillä kesti 4-6 tuntia, joten työtarjouksen torjunut Seth olisi palavasti halunnut mennä, mutta vaimonsa mielestä erossaoloaika oli liian pitkä: pari viikkoa kerrallaan.

Eräänä päivänä Lilly kirjoitti sähköpostia työnantajalleen työajoista. Hän sai vähän tingittyä lastenhoitajan hoitoajat töiksi,  ja vähän vapaa-aikaa viikonlopuiksi. Lilly sulki tietokoneen, ja istahti sohvalle. Millaista tämä elämä olikaan. Seth asteli paikalle, ja äännähti merkiksi, että oli etsinyt Lillyä. "Siinähän sinä olet!" Seth sanoi ja nosti vaimonsa syliinsä sohvalle.

"Ooh, siitä on niin kauan kun viimeksi.." Seth vaikeni. Lilly kyllä tiesi, mitä hän tarkoitti. "Mutta Seth, Jenahkin on vielä niin nuori, ja niin ollaan mekin." "Noniin ollaan, mutta kerittäs nauttia lasten elämästä pidempään. Ja ikäerokaan ei niillä sitten olisi niin suuri." Tämän takia Lilly rakasti Sethiä niin; tämä näki kaikessa aina hyvät puolet. Juuri silloin Jenah alkoi parkua.

"Oi, kulta. Älä itke, ei ole mitään hätää.." Lilly hyssytteli ja otti tyttärensä syliinsä. "Ei ole mitään hätää" hän sanoi ja kokeili, oliko tavara vaipassa. "No, onko sinulla sitten nälkä?" Lilly kysyi hempeillen ja alkoi imettää.

Sethin tekemän lasagnen äärellä Seth aloitti perhepalaverin. "Oletko sinä saanut töitä mistään?" "No, itse asiassa olen. Hain Avoston sivuilta osa-aikaista paikkaa, minulle soittikin eilen Thomas Reed, hän halusi palkata minut." "Jaa-a. Mihinkäs hommaan?" Seth kysyi ja lappasi taas ruokaa suuhunsa. "No, lastenkutsujen naurattajaksi, mutta viikkopalkka on 75 simoleonia" Lilly sanoi, ja tiesi miehensä pimahtavan millä hetkellä hyvänsä. "Lastenkutsujen! Oletko ihan hullu, me tarvitsemme enemmän rahaa, jos haluamme elättää itsemme!" Seth huusi ja nousi seisomaan. Lilly nousi myös. "No oletko ajatellut, että olen sentään synnyttänyt sinun lapsesi, joka nukkuu yläkerrassa, ja minä olen ainoa tästä huushollista, jolla on työ?" hän pamautti ja lopetti juuri syömisensä, että pääsi ulos rauhoittumaan. Ei heille yleensä riitoja tule, eihän?

Jenah alkoi taas parkua yläkerrassa. Seth oli yksin ruokasalissa syömässä, ja kuuli Jenahin itkun. "Voi, kuule. Ei ole hätää." Jenah hiljeni isänsä sylissä. Yhtäkkiä puhelin alkoi soida, ja Sethin oli mentävä vastaamaan; siellähän saattoi olla vaikka uusi työtarjous!

Kiireissään Seth laski tyttärensä lattialle, ja kuin taikaiskusta tyttö lopetti parkumisen. Mies juoksi iltakahdeksan aikoihin alakertaan puhelimeen, vaan eipä siellä mitään työtarjousta kuulunut.

Lilly oli tullut ulkoa jo puolituntia päivälliskohtauksen jälkeen, ja vaihtanut yömekkonsa ylleen. Tullessaan nukkumaan (oudon unirytminsä vuoksi) jo puoli kymmeneltä, hän huomasi Jenahin lattialla. "Oi! Oi, ei mitään hätää, ei mitään hätää. Äiti on tässä, äiti on tässä.." hän hyssytteli samoi, kuten monetkin kerrat, kun Jenah oli alkanut parkua. Nyt hän vasta huomasi, että tavallisesti, kun tyttö oli kehdossaan tämä huusi kuin palosireeni, mutta Sethin nerokkaan laskun jälkeen tyttö pidettiin lattialla, valvonnassa tietenkin, ja oman tahdonsa mukaan, Jenah ei enää karjunut, kun oli lattialla. Seth sanoi aina tytöstään kasvavan arkeologin, ulkomaailma kiiinnosti tätä nii hurjasti.

Víikot vierivät, ja yliopiston loppukokeet menivät menojaan. Ja suunnitelmat toisesta lapsesta unohtuivat, kunnes eräänä päivänä Lilly otti asian puheeksi. "Niin, muistatko, kulta, kun puhuit Jenahille sisaruksesta? Olen miettinyt asiaa, ja se käy minulle."

"I-ihanko oikeasti?" Seth kysyi tajuamatta, mitä Lilly oli sanonut. "Kyllä!" Lilly kiljaisi ja hyppäsi miehensä syliin. "Siltä istumalta Seth vei vaimonsa makuuhuoneeseen.

******

(^Tuosta) Seuraavalla viikolla Lillyn vanha ystävä kampukselta oli soitellut, ja kysellyt bailaamaan yliopiston päättäjäisten kunniaksi. "No, voisinhan minä tulla, jos Sethille sopii.." Lilly oli sanonut, ja lapsinut yläkertaan kysymään Sethiltä. "Seth- kulta, sopiiko sinulle, jos menen vähän bailaamaan vanhan ystäväni Sharlenen kanssa? Vai haluaisitko tulle mukaan?" Lilly kysyi, kun oli ensin saanut kiinnitettyä Sethin huomion. "Nooo, minä en niinkään siitä 'bailaamisesta' oikein välitä, mutta jos se on lähellä sydäntäsi, niin mene vain." Seth myöntyi. "Mutta tule sitten ennen aamua takaisin." hän jatkoi tiukkana. "No juu, kulta, en ole enää teini" Lilly sanoi naurahtaen, suuteli miestään ja lähti.

Alkuillasta tytöt riensivät tanssibaariin, mutta kumpikaan ei muista paika nimeä. ("Joku tanssibaari se kyllä varmasti oli..") Koska meno ei siellä ollut riittävä, päättivät tytöt mennä toiselle clubille.

Ja kun ei seuraavallakaan clubilla ollut muuta kuin ravintola ja karaoke, niin tytöt päättivät siirtyä yhä eteenpäin..

Vihdoin löytyi sopiva paikka biletykseen, jonka senkään clubin nimeä eivät tytöt kovin painaneet päähänsä. Musiikkia kyllä riitti, ja seuraa, tottakai.

Tanssilavalla riitti ilmeitä, asentoja, repliikkejä ja kuivahtaneita salaatinlehtiä, kun eräs ravintolan asiakas oli lähtenyt tanssimaan salaattilautanen kourassaan, ja jonkun tönäisemänä koko ruoka-annos oli lentänyt kuin leppäkeihäs lattialle. Siivoojat olivat tuolloin vapaalla, joten rehut saivat jäädä siihen paikkaan.

Eräs uskaltautuikin tekemään tuttavuutta, esitteli itsensä Joeksi. Lily oli kuin sulaa vahaa miehen upeiden silmien alla muutaman paukun jälkeen.

Sitten mies siirtyi valokuvauskoppiin, ja pyysi Lillyä seuraamaan perässä. "Onko tämä ihan varmmaa että mä tuuun sinne?" Lilly kysyi Joelta vähän hiprakassa. "On, juujuu, tule vain." mies vastasi enempiä empimättä.

Sharlenekin olisi halunnut tulla, mutta eipäs kerennyt, kun 'oikeat bileet' vasta alkoivat (ainakin Lillyn ja Joen kannalta).

Puolen tunnin jälkeen bileiden alkamisesta Lilly katui tekoaan, ja supatti hiljaa ystävälleen, mitä siellä oli tarkalleen tapahtunut. "Hoo, siis eikä! Oikeesti?" "No juu, sori nyt vaan. Mä oon humalassa, mun harkintakyky on matalalla. Silloin se tuntui vielä kannattavalta, mutta mitä Seth sanoo..." "No, sä et sano sille mitään. Noni, ongelma ratkastu.. DRINKKI!" Sharlene kailotti, itsekin vähän humalassa. "No kun mun pitää sanoo sille jotain, sehän tappais mut, jos mä jättäisin kertomatta ja se sais tietää jossain vaiheessa. Tuu, mennään ulos, nuo kaikki vaan kyylii" Lilly sanoi, ja painotti - melkein huusi - viimeisen sanan.

"Shiis sä meinaath kertoo Sethhille?!" Sharlene kiljaisi sammaltaen, kun vihdoin tajusi. "No pakko kai mun on, sehän tappais mut jos en.." "No, mä en khyl shit oo vastuussha, jos the errootte." Sharlene sanoi topakasti ja loi tiukan katseen Lillyyn. "No ei shun tarviikkaa. Mä lähen nyt kotiin, tuuthsä?" "En, mä jään kattoon, jos täällä olish viel seuraa. Mmoro"

Niine hyvineen Lilly lähti kävelemään kohti takstitolppaa ja sitä kautta kotiin.

-----------------------------------------

Muutama viikko bailausillan jälkeen, Lillyllä oli ollut huonovointisuutta aamuisin, ja nälkä oli lähes kaksinkertainen. Oliko hän taas raskaana? Sitä hän ei jäänyt miettimään, vaan kaivoi lavuaarin takaa testin ja teki sen.

"Kulta, muistatko, kun Sharlene kutsui minut juhlimaan ja tulin kotiin ärsyyntyneenä, ja sinun piti maksaa taksi?" "Kyllä, muistan sen hyvin selvästi, toisin kuin eräät." Seth vastasi nihkeästi. "No, sinä iltana.. *köh* ja minä olen.." MITÄ?! Sinä olet taas raskaana! Onko se minun?" Seth karjui "No, vähän pelkään, että ei.." Lilly melkein kuiskasi alistuvasti, ja siitäkös Seth raivostui. "MINÄ EN AIO OLLA NAIMISISSA SINUN KANSSASI ENÄÄ YHTÄÄN SEKUNTIA! ENNENAIKAISIA RASKAUKSIA, RASKAUKSIA TUNTEMATTOMIEN KANSSA! MITÄ EDES AJATTELIN?!" hän huusi kurkku suorana. Lilly tunsi nolostuvansa, ja raivo kihisi hänenkin sisällään. "No anteeksi, ei se ensimmäinen ollut minun vikani! Eikä osittain tämäkään!" Lilykin yltyi, muttei senhään huutanut nuppiaan punaiseksi.

"MINÄ LÄHDEN TÄSTÄ HUUSHOLLISTA NYT! Seth huusi ja lampsi ulos. Lilly nosti parkuvan Jenahin syliinsä, ja juoksi miehensä perään. "Seth, älä mene. Sehän saatta vaikka ollakin sinun!" Lillyn äänestä kuuli, että tämä oli menettänyt kaiken toivonsa Sethin suhteen. "Ei, minä en pysty elämään elämää, jossa lapsi 'saattaa sattuman kaupalla' olla minun. Kirottu olkoon kuollut isäukkosi!"

Jenah alkoi vääntää itkua vanhempiensa huudon johdosta. "Oi, kulta, ei ole mitään hätää. Mene vähäksi aikaa sisälle, äiti hakee sinut kohta sieltä." "Äiti, mihin iti mennee?" Jenah kysyi suloisella, viattomalla äänellään. "Äiti, äiti ei tiedä.." Lilly laski tyttärensä sisälle, ja sulki oven hetkeksi.

"Niin, vie penskasi pois, ettei ilkeä maailam turmelisi tätä liikaa. Kyllä se pieni äpärä vielä oppii, kuka tässä on ilkeä!" Seth karjaisi viimeiseksi lauseekseen, ja saapasteli taksiinsa. Jenah tulla käpötti äitinsä viereen ja otti tätä kädestä. "Mikti iti meni pois?" Jenah kysyi. "Voi, kulta. Äidillä ja isillä on nyt vaikeaa." Lilly sanoi ääni väristen ja purskahti itkuun.

---------------------------------------------------

JES, vihdoin se on valmis! JESJESJES. Loppu jäi vähän masentavaksi, mutta loppuipa kuitenkin.

Tämän osan kuvien ottamiseen meni hermoja ja aikaa noin 3 tuntia yhteensä, kirjoittamiseen 5 tuntia yhteensä, joten vaadin kommenttia :D Kuvia on 89, nykyinen ennätys minulle :D