torstai 30. kesäkuuta 2011

Osa 6. Varaslähtö

Stormien pienen kesätauon jälkeen uusi osa on täällä. Kuvaamisen kanssa meni hermot ja otsasuoni pullottaa vieläkin uhkaavasti. Simien jääräpäisyyden johdosta sorruin käyttämään maxmotivessia moneen otteeseen, mutta eihän se tarinaa huononna.


Elämä yliopistossa sujui odotusten mukaisesti. Farrahin aloittaessa kolmatta vuottaan, Lilly aloitti ensimmäistä vuottaan. Molempien stipendirahojen summana saatii vuokrattua mukavan kokoinen asunto, jossa oli tilaa korkeintaan kolmelle. Luonnollisesti Lilly ja Farrah muuttivat yhteen, ihan kustannussyistä, ja muutenkin, mikäs sen mukavampaa, kuin asua opiskeluajan kaksi ensimmäistä vuotta siskon luona.

"Oooh.. Hän oli niiin ihana. Ja puhui vielä kokkauksesta.. Niin kuin meillä kotona aikoinaan. Isän ainoa puheenaihe Farrahille oli 'miten teet onnistuneen kanakeiton'. Tulee ihan hyvät ajat mieleen. Oi, että. Toivottavasti hän vielä asuu siellä asuntolassa, voisin käydä visiitillä... Seth."

"Öh.. Lilly, nyt keskityt siihen lopptyöhön. Ja sitä paitsi, mitä Stephenkin sanoisi, jos saisi tietää 'salaisista ajatuksistasi'? Ei ainakaan hyvää. Nyt panostat täysillä siihen, jotta teatteritaiteen lehtori hyväksyisi edes tämän.." Lilly mutisi itsekseen. Stephen ilmestyi Lillyn selän taakse ja halasi tätä takaa päin. "Aww, Steve." Lilly mutisi. "Lils, tulisitko tänne sängyn puolelle?" Stephen houkutteli. "Ah, kulti, se olis ihanaa, mut mun pitää saaha tää lopputyö lopetukseen, jotta se saamarin lehtori hyväksyis ees jotain."

"Ääh, tulisit nyt..." "Mmm, Steve, sähän tiedät, että se lehtori on tosi tiukkis. Ja mä niin, niin haluisin olla sun kans joka ikinen momentti, mut.." Stephen painoi sormensa Lillyn huulille, ja sen jälkeen suuteli tätä. "Mmm." Lilly huokaisi. "Miksei opiskeluaika voi olla pelkkää frendien kans seurustelua?" Stephen kysyi ei-keneltäkään. "Näimpä.."

 
Juuri samaisena iltana Stephen ja Farrah olivat pelaamassa shakkia mökin takapihalla. "Nonii. Nyt mä laitan tän sotilaan  C 3:seen." Farrah mutisi. Stephen tokaisi:" Sama asia, ku mä laittaisin tän tornin B 4:jään. Et sä voi tehä sellasta siirtoo." "Jaa.. no miten sitten.." Farrah vaikeni, ja alkoi hieroa leukaansa miettiessään. " Farrah, kultsi, ei sun tarvi tehä mitää siirtoo, kun sun miettimisasennot saa mut jo antautuu!" Stephen kehaisi. "Öh.. Kiitti.." Farrah mutisi ja punastui. "Ja tiesiks.. Et mä pidän tosta sun söpöstä rusetistas.." Farrahin olo alkoi käydä epämukavaksi. "Mut, sähän oon Lilsin kans.." "Mitä siit?" Stephen sanoi huolettomasti.

Farrah nousi tuolistaan. Stephen seurasi perässä. "Ja sun silmäs.. Ahh.." Farrah naurahti, vaikka tiesi, ettei tämä ollut sallittua. "Oi, Steve.."


Stephen kallistui Farrahin korvan juureen ja kuiskasi: "Ja mehän voitais siirtyy tonne makkarin puolelle, jos sulle, kultsi, sopii.." Hän alkoi suukottaa Farrahin kaulaa. "Ah... Steve.. Eihän me.. voida..." "Ja' miks ei?" Stephen sai sanottua sukkojensa keskeltä. "Sä oot Lilsin kaa..." Farrah vaikeni ja uppoutui Stephenin suudelmiin.

Lillyn lähdettyä luennolle aamu kahdeksaksi, siirtyivät Farrah ja Stephen takapihalta sängylle. "Steveee.." "Kultsi.." Sitten Stephen siirtyi tositoimiin.. (Joista ei tarvi varmaankaan enempää selittää :---D)

Farrah oli jo lähdössä luennollensa, kun Stephen kaappasi tämän vielä viimeiseen syleilyyn. Samaan aikaan Lilly kapusi portaita ylös ja järkyttyi suuresti. "STEVE! FARRAH!" Stephen ja Farrah säikähtivät molemmat ja kavahtivat toisiaan jääden tuijottamaan Lillyä anteeksipyytävin katsein. "MITEN..?! MIKS?!" Lilly huusi. "Öm.." "Äh.." "EN VOI USKOO, ET TE KAKS OISITTE TEHNY JOTAI TÄLLASTÄ MULLE! VOI SAATANA STEVE, FARRAH! Vittu..."


"TE MOLEMMAT!" Lilly huusi ja osoitti ulos. "HÄIVYTTE NYT! JA STEPHEN, EN OO ENÄÄ SUN 'KULTSIS', KUN SULLA NÄYTTÄÄ JO UUS OLEVAN. PAINUKAA HELEVETTIIN TÄÄLTÄ! EIKÄ KUMMALLAKAAN OO TAKASIN TULEMISTA!"


Stephen purskahti itkuun. Miten tässä näin kävi? Ei minun ollut tarkoitus pettää Lillyä, se vaan jotenkin.. lipsahti. Ja kun Farrah on niin hot! Stephen mietti itsekseen, ja lähti sitten Farrahin seurassa asumaan toiselle puolelle kampusta.
Seuraavana aamuna Farrahin ja Stephenin lähdettyä Lilly soitti äidilleen kaikesta tapahtuneesta. "Mutsi! Mä en kestä tätä! Mä luulin, että kaikki ois nyt kerrankin täydellistä, mutta sit Steve pilas kaiken! Lehtoriki alkaa käydä vähä päällekäyväks, ku ei sille näytä mikään raportti kelpaavan, vaikka kuinka yritän saaha siihen niitä teatterin eri osia, ilmeiden kirjoja, ja elekieltä. Ei se hyväksy mitään!" Lilly vuodatti puhelimessa. "No, no. Ei se kaikki voi niin kamalaa olla. Kulta, koeta ahertaa vielä vähän kovemmin, niin kyllä se siitä suttaantuu!" "No juu, mut tää on vaan jotenki raskasta.." "Voi kulta, yritä selvitä, kaikki kääntyy vielä hyvin." "Hmm. Näin se kai on. Moi." "Hei hei!" Lilly sulki luurin. Voi että, miksi Steve meni sotkemaan asiat juuri täydellisellä hetkellä?

Parin tunnin kuluttua puhelusta Lilly lähti luennolle. Sieltä palatessaa Seth käveli vastaan. "Moi! Sähän olit Lilly?" Seth yritti muistaa. "Öhm, joo. Sä olit Seth." "Näin on. Tuota, mul ois nyt vapaa-aikaa, lähetäänks vaikka kahville?" "Juu, kyllä mulle sopii." Lilly vastasi. Että, tuo mies osasi olla komea!

Kahvien jälkeen toisiinsa todella tutustuttuaan monen viikon jälkeen, Seth ja Lilly olivat pari. Lempi leiskui viikko viikon jälkeen enemmän, eikä haittapuolia näkynyt kuin opiskelussa. Kaikkien onneksi Sekä Lilly että Seth olivat toisella vuodella, joka helpotti parisuhdetta.

Vuoden päivät yliopistossa sujui varsin leppoisasti opiskellen. Lempi kukoisti ja oli kaikin puolin mukavaa. Edes O'Neill:t eivät häirinneet eloa.

Paitsi, että liian painostavaksi käynyt teatteritaiteen lehtori alkoi ahdistaa Lillyä, joten tämä päätti vaihtaa pääainettaan kirjallisuuteen. Kyllä silläkin pääsisi esiintymään. "Niin, tuota, haluaisin vaihtaa pääainettani." Lilly selitti asianomaisesti. "Jaaha, minkähän takia?" puhelimessa kysyttiin. "Öm, no ihan siksi, koska lehtori käy päälle, niin sanotusti 'lähentelee'!" Lilly hermostui. "Jaaha, jaaha. Mihinkä haluaisitte vaihtaa?" "Kirjallisuuteen, jos se on mahdollista." "Jaaha. Kyllä se on mahdollista. Uudet luentoaikataulut tulevat postissa, ja lehtorit tapaatte sitten luennolla." "Okei, no, moi." Lilly sanoi ja sulki luurin. Minä tein sen! Vaihdoin pääainettani! Jess!

Myöhemmin päivällä Seth ja Lilly ajautuivat tähän tilanteeseen...

(Ja tästä tuskin täytyy enempää selittää..)

**********

^ Tuon jälkeen viikon päästä illalla, Lillyä alkoi oksettaa. "Kulti, nyt on pakko..." Hän juoksi vessaan. *YÖÖÖÖÖ* Voi ei, oonkohan mä syöny jotain sopimatonta...? Paitsi jos, ihan varmuuden vuoksi.. Lilly otti peilikaapista raskaustestin, ja odotti. Ja odotti.


Testi tipahti lattialle. Lillyn ilmeiden kirjosta voisi päätellä tuloksen.

"Seth, muistatko sä viimeviikon.. *KÖH* sen?" Lilly kysyi. "Juu, otettaisko uusiks?" "Eikun, en mä sitä.. Mun vaan pitäis kertoo sulle yks juttu." "Jaha, no mikä se on?" Lilly käänsi katseensa tv:hen, rauhoittui ja sanoi tyynesti. "Mä olen raskaana, ja se on sun."


"Sä-sähän vitsailet?" Seth kysyi ilkikurinen ilme kasvoillaan. Kun Lillyn ilme pysyi samana; totisena värähtämättä, Seth säikähti. "Et- etkai sä oikeesti!?" "No, minkä mä sille voin?" " Voieivoieivoiei..." Seth päivitteli pitäen päätään. "Tää näyttää tosi huonolta mun työnhakupapereissa.. Ja vielä avioton lapsi! Näin nuorena! Mitä mun vanhemmatkin sanoo?! Ja mun papin unelmat! Meidän pitää mennä naimisiin! Ja sähän käännyt juutalaiseksi, niin kuin mäkin oon?" "Seth, kulta. Mä rakastan sua ihan kauheesti, mutta otetaan rauhallisesti. Ei meidän vielä tarvii naimisiin mennä! Vasta sitten, kun lapsi on syntyny. Ja minä en mihinkään himouskovaiseksi käänny! Vaikka sulla ois kuinka vanhoilliset vanhemmat. Me kasvatetaan tää lapsi yhessä."

"Entä ne mun papin unelmat?" Seth kysyi vääntäen jo itkua. "Nekin... Järjestyy. Mennään naimisiin sitten kun, lapsi syntyy, ja, ja. Nii. Tajusitko nyt? Ei oo mitää syytä paniikkiin."

Seuraavana aamuna Lilly kutsui äitinsä kylään kertoakseen uutiset. "Äiti, älä ota tätä kovin raskaasti, ethän? Älä ainakaan saa hepulia!" "No en, en." Heidi vakuutteli. "Mä ootan vauvaa." "OI! Ihanaa! Minä saan lapsenlapsen! Ensimmäisen sellaisen! Jostain kumman syystä Farrah on lopettanut soittelemasta, joten, mistä minä tietäisin, onko hänelläkin pullat uunissa, mutta tuskin. Isäsi voi kyllä saada melkoisen hepulin." "Niin, äiti. Ethän kerro isälle? Mä kerron sille ite." "No hyvä on, mutta äkkiä sittenkin."

*****************


Siinäpä se. Minulla piti olla oikein suunnitelmat miten menettelen tämän raskaus- asian kanssa. Mutta, kommenttia! :---)

9 kommenttia:

  1. Nauroin tuolle lausahdukselle: "-- niin haluisin olla sun kans joka ikinen momentti --". Minulla tuli mieleen fysiikan termi momentti :'--D

    Aika nopeasti nuo suhteet alkavat ja loppuvat :D
    Mutta kiva osa, jatkoa odottelen.

    VastaaPoista
  2. Luin kaikki osat, huimaa vauhtia olet kehittynyt legacyn kirjoittajana!
    Lilly on nätti, ja mukavaa kun tässä on juontakin:)
    Seth on aika tekopyhä, mutta hauska tapaus! :D
    Jään seuraamaan, toivottavasti jatkat pian!
    ps. Ilmoitathan mullekin tulevista osista? :)

    VastaaPoista
  3. Yun: Kiitos ilmoituksesta, kävin lukemassa eilen. :)

    Volarea: Juu, vastalinkitän. :) Ja voin ilmoittaa osista, kunhan muistan :D

    VastaaPoista
  4. En tiedä kiinnostaako lukea, mutta Suomalaisilla olisi uusi osa! :)

    VastaaPoista
  5. Lukaisin kaikki osat:)
    Hyvää tekstiä ja kivan oloinen juoni :)

    VastaaPoista