Osa 4 Kasvua ja eroja

Peli-innostus kohoaa, ja kuvia tulvii koneen tiedostoihin. Jospa tämän osan saan valmihiksi, niin sitten taas uusi, mielenkiintoisempi osa! No, mutta neljäs osa käyntiin(Varoitus kielenkäytöstä :D):

5-vuotias Lillykin alkoi olla sen ikäinen, että juttelusta tuli edes jotain. Silloin tällöin Farrah ja Charlie lepertelivät tyllerölle, mutta Heidi yritti tosissaan saada vaippasankarin sanoista selvää.
"Joku päivä se Lillykin puhuu ymmärrettävästi" hän jaksoi toivoa.

Heidi yritti leikkiä sekä äitiä, että kodinhengetärtä, joka ei sujunut aivan moitteettomasti. Hän laittoi ruuan uuniin ja ajatteli kerkiävänsä käydä suihkussa, ennen kuin ruoka olisi kypsä. Puolivälissä suihkua Farrah kiljaisi:
"ÄITI! Onko ruoka nyt ihan kunnossa? Se SAVUAA!" Heidi havahtui. Ruoka! Kiireesti hän veti riepunsa ylleen, ja otti ruoan uunista, mutta liian myöhään: se kerkesi jo palaa poroksi. Siinä meni viimeinen Saarioisen valmiskinkkukiusaus. Huomenna kauppaan.

Vanhemmat olivat uupuneita elämäänsä ja perheeseensä, joten Farrah päätti omistautua kodin hyvinvoinnille, koululle ja itselleen, niin ja tietenkin perheelle. Välillä Heidi ja Charlie ihmettelivät ja huolehtivat, ettei tyttö uurtaisi itseään ihan loppuun. Olihan tuossa jo melkoinen lista hoidettavana!

Kun koko perhe oli koolla, Heidi aloitti varovasti:
"Farrah, ethän uuvuta itseäsi liikaa tuolla rehkimisellä?"
"En tietenkään! Äiti, mä oon 12-vuotias, kyllä mää tiiän millon mulla on nälkä tai millon mää en jaksa." Farrah tiuskaisi.
"Farrah, kulta, äitisi haluaa vain, että olet kunnossa. Emme tarkoita olla ilkeitä." Charlie hyssytteli.
"No joojoo! Mua ei kiinnosta, ku kettää muutakaa ei näytä kiinnostavan, miltä musta tuntuu! Te vaan nukutte ja käytte töissänne! Mun pittää huolehtia Lylleröstä. Ihan ku mulla ois siihen ylimäärästä aikaa!" Sitten Farrah rynnisti makuuhuoneeseen.
"Farr.." Heidi aloitti, mutta Charlie nosti kätensä eteen.
"Antaa hänen vähän aikaa rauhoittua."
"Niin. Nyt se teini-ikä taitaa iskeä. Parin vuoden päästä se on jo pahimmillaan."

Heidi koppasi Lillyn soittokapula suussa syöttötuoliin, ja antoi tuttipullon tälle. Lilly otti ahneesti pullon kouriinsa, ja alkoi imeä. Heidi istuutui ruokapöydän ääreen. Charlie liittyi seuraan.
"Kulta," hän aloitti varoen. "minulla olisi vähän tunnustettavaa...." Heidi havahtui.
"Mitä!?"
"Niin, että, haluaisin tunnustaa jotain."
"No, anna tulla. Ei tämä pahemmaksi enää voi tulla: kaksi kauhukakaraa, eikä rahaakaan ole tuon taivaallista! Mitenhän tässä vielä käy..?"
"Mm.. Minä - olen tavallaan.. KÖH KÖH ..pettänyt sinua.." Heidi nosti katseensa Charlieen. Ilmeiden kirjo vaihteli itkun, vihan ja epätoivon välillä. Sitten hän tokaisi:
"No, menihän se sittenkin pahemmaksi.."
"Mutta, lupaan, että se on ohi nyt. Tulin järkiini ja lemppasin sen naikkosen. Nyt hän asuu toisella puolella saarta."
"No, jos kerran lupaat, että se on ohi, niin lupaan harkita anteeksiantoa. Mutta saat nukkua sohvalla niin kauan kuin olen harkinnut." Charlie helpottui. Huh, nyt se oli tehty!

Charlie päätti rankan keskustelun jälkeisenä aamuna soittaa Louiselle, ja jättää tämän oman onnensa nojaan. Ei ollut enää hänen ongelmansa huolehtia siitä naikkosesta!

Oikeastihan Charlie ei ollut jättänyt Louisea. Se oli aikeissa, mutta kun sopiva rako keskustelussa tuli, oli aika möläyttää tunnustus. Niimpä suihkun jälkeen Charlie rimpautti Louisen käymään.

"Minulla on kiireellistä asiaa. Tulisitko käymään?"

"Oih! Tottakai rakas!"

"Öm.." Charlie tuhahti "Älä sano minua rakkaaksesi.."

Tasan kuusi minuttia myöhemmin Louise ilmestyi tyytyväisenä Stormien pihalle. Täynnä itseään ja ajatellen vain itseään: ihan omana itsenään.

Charlie tuli ulos huomattuaan Louisen.
"Meidän täytyy erota." Louisen ilme venyi äärimmilleen.
"! Mi-miksi, kulta, miksi?"
"Koska vaimoni tietää."
"Oikeastiko? Mistä hän sai selville?"
"Kerroin hänelle. Haluan olla hänen kanssaan, en sinun."

"Oletko oikeasti niin pölvästi, että menet lavertelemaan vaimollesi - sille saamattomalle luntulle - että olet mennyt ja pettänyt häntä? Edes amatööri ei tekisi tuollaista! Toivon että hän pakkaa tavarasi puolestasi!"
"Hyvä, sillä sinä ainakin pakkaat tavarasi ja lähdet, ainakin toiselle puolelle saarta!" Charlie pauhasi.

Louise naurahti äänekkäästi.
"Alatko sinä uhkailla minua?"
"Eikö muka näytä siltä?!"
"Rauhoitu kulta. Kyllä tämä vielä järjestyy. En aio olla sinun ja 'tulevaisuutesi' tiellä, mutta muista, että minä muistan tämän pahalla."

"Nimittäin näin pahalla!" Ja sitten hän hyökkäsi. Nyrkit heiluivat, iskut vaihtuivat ja Charlielle selvisi, että hänen ex-rakastajattarensa olikin harrastanut aikojen saatossa melko montaa taistelulajia.

Ja se näkyi myös palkinnonjaossa. Louise voitti kepeästi judo- ja karatetaidoillaan kenet tahansa tavallisen tallaajan, tässä tapausessa Charlien.

"Ha! Monen vuoden judo-, karate- ja taekwondoharjoitukset pitävät minut vetreinä, toisin kuin sinut. Alahan harjoitella läskikasa, että pärjäisit edes naiselle!"

"Häivy sinä - inha!" Charlie karjaisi. Louise säikähti, juoksi ottamaan kostoksi sanomalehden ja lähti pikapikaa pois Stormien pihamaalta.
"Huhhuh.." Charlie huokaisi ja näytti apealta.

Muutama tunti Louise- välikohtauksen jälkeen Charlie vastaanotti Farrahin, jonka koulupäivä oli mennyt ennätyshyvin tytön sanoja lainaten.

"Miten meni koulussa?"

"Ennätyshyvin! Isä, ope antoi mun toikkariin numeroksi A+:n!"

Kauan odotettu Farrahin kasvu vihdoin tapahtui..

.. ja hänestä kasvoi varsin kaunis neitokainen. Sivuprofiili vain..

..on kuin äidillään, eikä kovin hieno : / (Älkää välittäkö hiusten muodosta tuolla takaraivossa :D)

Farrah tuunasi itsensä ehompaan ulkomuotoon, ja ensimmäinen goottineiti saatiin tähänkin sukuun.

Lillyä alkoi nukuttaa illalla jo yhdeksän aikaan (normaalisti vaikka kymmeneltä), ja Heidi saatteli tämän unten maille peittelyllä. Lilly mutisi jotain äidin tapaista, ja Heidiä hymyilytti. Hänen vanhenemispäivänsä läheni joka päivä, ja kohta siihen olisi enää kolme päivää. Hän alkoi tuntea itsensä vanhaksi, mutta onneksi hänellä oli perhe, joka välitti hänestä. Omassa lapsuuden kodissaan Heidi oli usein tuntenut itsensä yksinäiseksi, kun äiti oli poissa, ja isä ryyppäsi minkä kerkesi. Siitä päivästä lähtien, kun Heidi oli karannut kotoaan, hän päätti, että olisi itse hyvä äiti.

Pihakin näytti häränpyllyä, kun ei ollut varaa palkata kotiapulaista, lastenhoitajat sotkivat sekä taloa että sen edustaa, ja Louise O'Neill kävi potkimassa roskapöntön kumoon ja varastamassa päivän lehden.

Yöllä Farrah heräsi hillittömään hätään pytylle. Lilly nukkui sikeästi, Charlie pyöri ja hyöri kuin ampiaisen riivaamana, mutta Heidin sänky olli tyhjä. Missä äiti oli?

Pihalla ei näkynyt ketään, jos ei takamustaan nuolevaa kulkukissaa oteta huomioon.

Farrah oletti, että Heidi oli mennyt yökävelylle rannalle, joten hän päätti odottaa tätä pihalla shakkia pelaten.
Kuitenkin hän nukahti nappuloidensa päälle, ja aamulla Heidi olikin sängyssään.

Sitten Lilly alkoi parkua. Farrah havahtui ja juoksi hyssyttelemään pienokaista.
"Fallah, tängyn alla oli mölkö!"
"Voi, Lilly, ei sänkysi alla ole mörköjä! Katsotaanko vaikka?"
"Utkallatko tä?"
"Uskallan, uskalla sinäkin. Minä suojelen sinua."
"Lupaatko?"
"Lupaan." Selvisi, ettei Lillyn sängyn alla tosiaan ollutkaan mitään mörköä, pahaa unta se vain oli.

Lillyä varten piti hankkia toimiva hoitosysteemi, koska Charlie lähti töihin samaan aikaan kun Farrah lähti lukioon, ja Heidi lähti jo aiemmin töihin.
"Entäs se lastenhoitaja Calista?" Farrah kysyi, vaikka itsekin tiesi, että lastenhoitajista oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
"Niin, kai se on pakko palkata, kun ei muutakaan keksitä.." Charlie mutisi.
"Isä, tiedätkö sinä muuten, mihin äiti meni yöllä? Huomasin, että hän ei ollut sängyssään."
"Niinkö? En tiedä. Kysytäänpä häneltä, kun hän tulee töistä. Öm, siis kun me tulemme töistä tai koulusta." Charlie hymyili erheelleen. Farrahiakin hymyilytti.

Farrahin mukaan koulusta tarttui Charlien pomon Rodger Tennisonin tytär Odelle Tennison. Farrahin mielestä pissaliisa, mutta minkäs teet.

Lillykin pääsi aloittamaan kouluarjen. Karmea ulkonäkö pettää tämän kerran: oikeasti Lilly on tosi nätti!

Kuten näkyy. Sivuprofiili on kauniimpi kuin Farrahilla :D

Lilly siis on kaunihimpi. Hän muokkasi lookinsa uuteen uskoon äitinsä ja siskonsa meikeillä (tuli vaan rajauskynää laitettua). Hiuspompuloita meni seitsemän kipaletta, ja korvareiät otettiin jo taaperona.

Kokoonpano nykyään. Onpas nuita välikommentteja paljon. :D

Taloa uudistettiin taas kerran, ja Farrahille ja Lillylle loihdittiin oma huoneensa, ja ovi makuuhuoneesta keittiöön poistettiin tyystin. Rahat ovat vieläkin vähissä, kunhan 40 tonnia tulee täyteen (tai enemmän) niin laitan koko kopin uusiksi.

Lillyn esnimmäinen koulupäivä koitti, ja koulubussi saapui. Äitien tapaan, Heidi hössötti ihan liikaa.
"Onko sinulla nyt se eväslaukku matkassa?"
"On, on äiti. On se."

Charliekin melkein myöhästyi töistään kun Lilly meni kouluun. Heidi sai olla vapaapäivillä kotona, ja siivota taloa.

Heidi käväisi puutarhakaupassa aamupäivällä, ja osti muutaman pussin ruohonsiemeniä ja bambun ja neilikan taimet. Hän istutti ne talon edustalle shakkipöydän eteen.

Useimmat kodinkoneet olivatkin rikki, kuten keittiön hana, suihku, pönttö oli tukossa ja tietokone tohjona. Heidi otti itseään niskasta kiinni, ja alkoi korjailla kotia. Eipä kauaakaan kun sähköisku yllätti. Onneksi ei sentään kuollut tuohon iskuun. :o

Sähköiskun myötä Heidi tajusi, ettei Charlielle vihoittelu auttanut yhtään ketään yhtään missään. Niimpä Charlie sai palata taas omaan sänkyynsä. Ei sillä, ettekiö hän olisi hiipinyt sinne sen jälkeen, kun Heidi olisi umpiunessa.

Sen kunniaksi Charlie ryhtyi tositoimiin, eikä Heidi pistänyt vastaankaan.

Joka paikko oli tietenkin likainen, kun ei talossa oltu siivottu moneen päivään. Heidi alkoi tottakai siivota, kun aikaa riitti, eikä töitä varten tarvinnut harjoitella mitään.

Sisarrakkautta parhaimmillaan. ♥ Lilly oli taas sätkinyt unissaan ja nähnyt unta möröstä sängyn alla. Farrah tuli ja peitteli hänet uudestaan.
"Lilly, ei sänkysi alla ole mörköä."
"Farrah, kiitos." Lilly sanoi vaisusti ja Farrah kompuroi omaan sänkyynsä.

Heidi koki lievää masennusta, koska hän tajusi olevansa jo 48-vuotias. Ei se aika niin nopeasti voinut mennä! Joten hänen iloksensa pihalle kaivettiin ja täytettiin pieni lampi. Harmonia oli kuulemma korkealla.


******

Louise värjäytti hiuksensa, ja muutti tyylinsä totaalisesti. Myös Charlien pyynnön johdosta hän muutti toiselle puolelle Merialaa, mutta se ei paljon hetkauttanut häntä. Nyt hänen ainoa päämääränsä oli pilata kaikkien Stormin suvun edustajien elämä. Koska häntä oli loukattu niin syvästi, hänen oli pakko löytää itsellensä aviomies ja saada jatkaja hänen tehtävälleen. Jotta kaikki Stormit saisivat tuntea sen nahoissaan: Louise O'Neillin vihan!

Jotta hänen ilkeä suunnitelmansa saisi tuulta purjeisiinsa, Louise soitti ensimmäiselle miespuoliselle simille jonka muisti.

Alpertti lupasi tulla niin nopeasti kuin mahdollista, ja Louise pukeutui parhaimpiinsa odottelemaan tätä.

"Oi, Alpertti! Olen odottanut niin kauan!" Louise huokasi. Alpertti oli aluksi ihmeissään, mutta tajusi sitten jutun jujun.

Naimisiinhan sitä piti äkkiä hankkiutua. Lastakin yritettiin, mutta tärppäsikö? Seuraavana päivänä Louise rynnäköi apteekkiin ja osti tusinan raskaustestejä. Nyt on parempi tärpätä!

Louise itsekkin yllättyi, kun mahakumpi alkoi jo näkyä, ja tehtävän jatkaja oli melkein käsillä. Pian kaikki Stormit saivat tuta Louise O'Neillin vihan!

******

Siinäpä se. Louisen taloudella on ollut raastavaa pelata; tylsä talo ja sim.
Ladattuja saa kysellä ja kirjoitusvirheitä ilmoitella :)
Kommentit ovat enemmän kuin toivottuja, niitä siis kehiin heti paikalla! :D (Kommenttia myös sen takia, että tiedän, että jotkut lukee tätä)