perjantai 22. huhtikuuta 2011

Osa 3 Petetty

Ja taas Stormeja. Alkaa jo kyllästyttää, vaikka juoni onkin jo käsillä. Enjoy:

Louise O'Neill muutti juuri Merialaan. Hänen pieni toimistomainen talonsa oli oikein tyylikäs, varsinkin, kun sattui olemaan blogin kirjoittaja ammatiltaan. Louise mietti, oliko tämä sittenkään hyvä ajatus muuttaa tällaiselle esikaupunkialueelle kaikkien lapsiperheiden pällisteltävksi, mutta toisaalta kukapa siitä välittäisi, mitä Louise tekisi.

Pian pihalle tuli rohkeimpia simejä toivottamaan Louisen naapurustoon tervetulleeksi. Ensimmäiseksi Louise bongasi miehien joukosta Charlie Stormin. Mikä komea ilmestys tuo olikaan!

Vieraiden lähdettyä myöhemmin päivällä Louise päätti pirauttaa Charlielle, jos tälläkin olisi aikaa rupatella.

Charlie vastasi.
"Hei, Louise täällä. Muistatko, kävit luonani tervehtimässä. Haluaisin vähän jutella, jos sinulla on aikaa."
"Kyllähän minulla aikaa on. Vapaaviikko juuri meneillään."
"Selvä, tuota. Minähän kirjoitan sitä blogiani ja gallupiani lehteen, niin haluaisin vähän haastatella sinua, ihmiset haluaisivat kuulla, minkälaista on tarjoilijan elämä ja ihan minua muutenkin kiinnostaa."
"Öm, jos tulisin vaikka huomenillalla käymään? Sopisiko se?"
"Selvä, teemme näin. Näkemiin."

Illalla nukkumaan mennessään Louise mietti ja jännitti huomista tapaamista herra Stormin kanssa. Miehessä oli sitä tiettyä charmia ja viehätysvoimaa, joka herätti naisen kiinnostuksen. Ja se tuoksu! Ah! Mikä siinä miehessä niin viehätti, sitä Louise ei tiennyt. Hän vain mietti ja jännitti sen jumalaisen miehen tapaamista niin, ettei unissakaan saanut olla rauhassa.


Vielä aamullakin Louise oli jäykkänä. Hän jännitti ja jännitti. Herra Storm oli jotenkin.. IHANA! Oi voi, miten Louise kaipasikaan sitä ihanan partaveden tuoksua, ja sitä huumorintajua. Hänestä tuntui, kuin Charlie olisi hänelle Se oikea.

Vihdoin illalla noin seitsemän aikaan Charlie saapui paikalle. Louise hyökkäsi ovesta ulos, ja tuli puolijuoksua Charlien luo.
"Tiesitkö, että Merialan huippukokki Rodger Tennison on juuri päässyt vankilasta?" hän supatti miehen korvaan äin alkulemmittelyksi.
"Oikeasti? Minä en siihen rytkyyn mene!" Charlie naurahti. Rodger sattui olemaan tämän pomo.

Jotenkin kaikki sujui odotusten mukaisesti, ja Louise sai tarvitsemansa haastattelun. Jotenkin Louisen sulavat sanat saivat yös Charlien sydämen sulmaan.

"Oih! Teidän hartiannehan ovat aivan jumissa. Saisinkohan mitenkään hieraista niitä?"
"Siitä vain, vaimoni ei niitä paljon silittele, avioelämäni onkin melko paljon sidoksissa työhöni, ei niinkään vaimooni, joka on päivät pitkät töissä, eikä hänellä ole sitten yhtään aikaa minulle, vaikka minä tienaan pääasiallisesti leivän pöytään."
"Niin, ymmärän teitä toki.." Louise sanoi vähän vaisusti kuullessaan miehen olevan naimisissa saamattoman naisen kanssa. Raukkaparka.

Heidän huulensa alkoivat jokaisen sanan myötä vain hakea enemmän ja enemmän toisiaan. Louise löysi itsensä suutelemassa naimisissa olevaa miestä. Ei ihan täydellinen kumppani, mutta sekin on parempi, kuin ei mitään.
"Liittyisitkö seuraani sängylle?" Louise kysyi houkuttelevasti.
"Eihän tuollaista voi vastustaa!" Charlie myöntyi, ja polku aukesi heille suutelon lomassa varsin kiihkeästi.

Isomman suutelon keskellä Charlie tajusi, mitä oli tekemässä: pettämässä vaimoaan! Toisaalta, eihän tästä tarvitsisi kellekkään kertoa.. Saippuasarjoista tutuksi tullut omatunto ja syyllisyys alkoivat jo nyt kolkutella Charlien sydäntä, mutta nyt kun se oli tehty, se tehtiin myös kunnialla loppuun.


Louise koppasi sitten Charlien - viehättävän, hyväntuoksuisen ja niin komean Charlien - syliinsä. Yllätyksekseen, mies ei pistänytkään hanttiin, vaan halusi vain lisää ja lisää. Louise päätti lähteä tosi toimiin..

Pian peitto saatiin heilumaan..


Ja sen jälkeen Louisea hävetti. Hän häpesi itseään niin paljon, että olisi tehnyt mieli tehdä jotain peruuttamatonta, mutta sitä hän ei viitsinyt thdä. Charlie nukkui hänen vieressään niin suloisesti ja lutusesti, ettei Louise pystynyt tekemään muuta, kuin katselemaan tämän uinumista. Voi että häntä hävetti vielä enemmän!


Louisen oli pakko hyvästella tuo jumalainen mies kodistaan, tämä sanoi, että vaimo tulee yömyöhään kotiin ja huomaa, jos Charlie ei ole kotona. Charlienkin mieltä painoi tekonsa, muttei sitä nyt tekemättömäksikään saisi.


Pedatessaan sänkyä Louise mietti asioita tarkemmin. Eihän se niin paha ollut. Jos hän ei olisi tarjoutunut hieromaan miehen hartioita, hän ei olisi tiennyt koko avioliitosta. Vai olisiko se niin paha?

Kotiin päästyään Charlie oli rynnännyt pelaamaan shakkia pihalle. Syyllisyys painoi mieltä enemmän kuin hän oli odottanutkaan, ja raastoi tämän sielua pala palalta. Farrah tuli ulos Charlien viereen ja tapitti tätä sinisillä silmillään.
"Isi, missä sinä olit?" Charlien kieli meni solmuun, eikä hän tiennyt mitä sanoa pienelle tytölleen. Farrah kyllä oli niin fiksu, että hän olisi keksinyt sen ennemmin tai myöhemmin, mutta mieluummin myöhemmin.
"Isi oli.." Hän vaikeni. Selitys piti keksiä heti."..kaverin luona asentamassa teleskoopin lasia paikalleen. Taivaalle ei näy päiväsaikaan, kulta."
"Aijjaa. Tietääkö äiti?"
Mistä tuo lapsi kaivoi noita kysymyksiä?! "Ei, mutta, ei hänelle tarvitse kertoakaan. Pidetään se meidän välisenä juttuna, jooko?"
"Okei isi! Tehdään niin" Farrah sanoi, ja hymyili ihanaa hymyään, jossa suunpielet nousivat hivenen ylöspäin, ja silmät siristivät. Charlien olisi tehnyt mieli hirttäytyä.

Farrah oli aamulla iloinen, sillä hänen perheensä oli koossa. Vihdoin! Vaikka Farrah miettikin vielä perijä- asiaa, se ei häntä paljon painanut. Siihen olisi vielä aikaa.

Kiireisen illan jälkeen Charlie meni nukkumaan. Omatunto soimasi  häntä vielä kovemmin, eikä hän tiennyt, miten päin olla. Olisiko sittenkin parempi kertoa Heidille? Ei. Tämähän vain suivaantuisi ja huutaisi niin, että koko kortteli kuulisi. Ei tulisi kuuloonkaan, että Charlie tunnustaisi tekonsa. Se oli suljettu pois.

Painajaiset piinasivat häntä, miten hän tunnustaisi Heidille, ja tämä huutaisi nuppi punaisena, ja miten tämä heittäisi Charlien ulos matalasta majastaan. Yksi painajainen kertoi siitä, kun Charlie jäisi kiinni rysän päältä.Voi ei! Charlie heräsi, ja nousi heti pystyyn. Taas uusi painajainen. Hän ei saanut olla rauhassa unissaankaan. Minkä sopan hän olikaan mennyt keittämään!


Hetken päästä Charlie heräsi vieressä huutavan tyttärensä ääneen. Kovaääninen vekara. Charlie pinkaisi pystyyn, vaihtoi Lillyltä vaipan, ja syötti tämän. Lapsien kanssa eläminen osoittautui hieman haasteellisemmaksi, kkuin Charlie oli alunperin luullut.

Loppujen lopuksi, Charlien oli pakko soittaa lastenhoitaja kaitsemaan lapsiaan, kun hän itse lähtisi parin tunnin sisällä töihinsä tarjoilijaksi. Ties vaikka saisi ylennyksen! Pomo ei aina ollut anteliaalla päällä, mutta voitti kepoisasti muut tiukkapipot. Lastenhoitaja saapui vartin sisällä soitosta, ja niin Charliekin lähti töihinsä mieli maassa.


Illalla, kun nukkumaanmenoaika oli jo ohitettu, Heidi kysäisi Farrahilta, mikä hänen isäänsä vaivaa:
"Farrah.. Kulta. Tiedätkö, mikä isääsi vaivaa? Hän ei ole paljoa pukahtanut, varsinkaan minulle. Ja kun kysyn hänen vointiaan ja kuulumisiaan, hän vain hymähtää. Onko hän sanonut sinulle jotain, mitä minä en tiedä?"
"Ei. Tai no, on. Isi sanoi, että sun ei tarvi tietää siitä."
"Ai, mitä hän sitten sanoi?"
"No" Farrah alkoi jo kuiskailla."että se kävi sen kaverilla eilen illalla, tai, oikeestaan yöllä asentamassa teleskoopin lasia, kun ei tähet näy päiväsaikaan.."
"Ahaa.."
"Ethän sä äiti suutu?" Farrah kysyi. Hänen ilmeensä alkoi muuttua huolestuneeksi, ja kulmakarvat vajosivat alaspäin.
"En suutu. Miksi minä tuollaisesta suuttuisin?"
"En tiiä. Tuli vaan mieleen."

Juttutuokion jälkeen Heidi alkoi tutkia kirjoja kirjahyllystään. Ties mitä terveyskirjoja ja valaistumiseen liittyviä kirjoja hän löysikään hyllyn kätköistä. Sieltä hän teki taustatutkimusta, mikä Charliella voisi olla. Oli kaksi vaihtoehtoa:
a) Charliella oli paha masennus
b) Charlie oli pettänyt Heidiä
Kumpi oli oikea? "Oireet" viittasivat jompaankumpaan, muttei Heidi ollut huomannut mitään pettämisen merkkejä, paitsi sen, että Charlie oli vaipunut täysin omaan kuoreensa: hän mumisi jotain vain jos tältä kysyttiin jotain.


Kun Farrah vei roskat koulusta tultuaan, lastenhoitaja kyttäsi hänen jokaista liikettään. Vähän tyhmästi, kylläkin. Tiesivätkö nuo mummot yhtään, mitä lastenhoito on?
"Kuules Calista, onko sinun pakko kytätä jokaista hampaan narsutustani?" Farrah kysyi ärsyyntyneenä mummelin turhaan kyyläämiseen.
"Ei, kai.. Minäpä menen vähän pelaamaan teidän tietokoneellanne The Sims 3:sta.."

Neljän vanha Lilly oli jo tarpeeksi vanha opetuksille. Ensimmäisenä kyllä syötiin.
"Ottaako isin pieni enkeli lentokonepuuroa?" Charlie kysyi innostuneena ruokkiessaan naperoa.
"Hiiih!" tytto kiljaisi. "Ihihiii!" hän jatkoi.
Hohhoh.., Charlie ajatteli. Omatunto soimasi häntä vieläkin.

Lemmenkipeä Heidi kaipasi läheisyyttä, ja sitähän jos mitä piisasi Charlielta. Vähitellen hän alkoi kääntyä siihen suuntaan, että tunnustaisi tekonsa Heidille: eihän hän sitä voisi loputtomiin salailla! Sitä paitsi Charlien olo huononi päivä päivältä, kun piti sellaista salaisuutta sisällään. Voi kun Heidi ymmärtäisi! Ei, mitä hänen pitäisi ymmärtää? Charliehan oli vain langennut Louisin loukkuun, ja pannut peion heilumaan! Mikä typerys hän olikaan. Charlie alkoi olla varma, että jos Heidi saisi tietää, hän lentäisi talosta. Ero tulisi ennen kuin ehtisi sanoa kissa. Eikä Charlien elämä siitä paljoa kohentuisi, jos vaimo jättäisi, lapset halveksisivat ja rakastajatar hylkäisi. Elämähän olisi pilalla!

Kun silmä vältti, pieni Lilly oli jo pusikossa, lehtikasassa tai kukkapenkissä leikkimässä. Farrah oli määrätty vahtimaan siskoaan, mutta eihän 12- vuotias kerkiä lapsia kaitsea, kun on olemassa pojat.


Heidi söi aamupalaa pöydässä. Farrah käveli ohi, ja tervehti:
"Huomenta äiti. Mä meen kouluun. Moi"
"Moi.."
Charlie oli jo lähtenyt toihinsä, ja Lilly oli päiväkodissa. Nyt Heidillä oli aikaa pohtia pettämisteoriaansa, ja tutkia Charlien puhelin; eihän hän ikinä ota sitä töihin!


Nukkumaan mennessään Heidi mietti vieläkin Charlieta. Oliko tämä petturi? Miksi hän oli ollut niin hiljaa viikonpäivät? Kysymyksiä tuli virtanaan, mutta vastauksia ei mistään. Charlie ei ollutkaan täydellinen aviomies vai kuinka?

Kevät teki tuloaan Merialaan, eikä aikaakaan, kun jotain yllättävää tapahtui..

Kiitos. Comments!

3 kommenttia:

  1. Älä nyt vielä kyllästy!
    Juonellisuus sopii tähän hyvin. Juonta ei kuitenkaan kannata miettiä liian tarkkaan etukäteen. Minulla ainakin pysyy kiinnostus tarinaan, kun en ole itsekään täysin selvillä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja voithan tehdä vaikka äänestyksiä. Tyyliin "Tunnustaako Charlie pettävänsä? Kyllä vai ei?" Ja sitten toimit seuraavassa osassa tuloksen perusteella :D

    Osan alku oli vähän hämäävä. Uusi hahmo vain hyppäsi esiin puun takaa. Tulihan se Louise silti tutuksi. :--D
    Jatkoa sitten vaan! :)

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin kovasti osasta :) Löysin tämän LC:n äskettäin ja mielenkiintoiselta vaikuttaa =) Menenkin tästä lueskelemaan osia.. ;)
    ~

    VastaaPoista
  3. (Uih, kommentteja! :D)
    Yun: Kyllästyttää, kun juoni ei ole vielä käsillä. Tuo kyselyhän on hyvä idea! Ehkä kokeilen :D

    Gaie: Kiva että tykkäsit. :)

    Uuden osan kuvia ei ole edes olemassa. Saapa nähdä, milloin jaksan pelata Stormeilla.

    VastaaPoista